Skånessa viljelijä polki jalan maahan ja sanoi, että nyt saa riittää. Kuinka kauan suomalainen sisu malttaa pysyä rauhallisena? Tulta ja tuppuraa meissä löytyy, mutta mumisemme itsekseen ja puremme hammasta: olemme tottuneet hoitamaan hommamme.
Ruoka aiheuttaa syystäkin tunteita ja mielipiteitä. Kaikki sitä tarvitsemme, mutta kaikki eivät sitä pysty itse tuottamaan. Suuri hämmästys tuleekin siitä, että ruoan tuottamisesta vastaavat on välillä luokiteltu pahiksen rooliin.
Joku järjestelmässä on rikki. Maalaisjärjen aikaan oli sanonta, että joka hallitsee ruuan, sillä on valta. Se pitää vieläkin paikkansa, mutta valta on siirtynyt alkulähteen mahdollistajasta muualle.
Kuulen usein, että myykää suoraan kuluttajalle niin kannattavuusongelma poistuu. Ei se näin yksinkertaista ole. Koko ketjua tarvitaan. Tulonjakoprosentit on vain korjattava oikeudenmukaiseksi. Vaatimuksista ja velvollisuuksista on maksettava sinne, missä niitä toteutetaan.
Tiloilla hoidetaan tuotantoa. Jalostajat ja kauppa on osa tärkeää ketjua, jotta kuluttajalle on helpossa paketissa oleva tuote. Rekot ja tilapuodit on hieno lisä, mutta järjestelmän valuvika ei sillä korjaannu, että myy suoraan.
Vastuullisuus ja ilmastonmuutos jakavat mielipiteitä. Ne ovat silti olemassa, ja kaikilta vaaditaan tekoja. Siitä voidaan olla eri mieltä, ovatko tavoitteet liian kunnianhimoisia ja joutuvatko toiset tekemään enemmän kuin toiset.
Ilmastopahiksen roolia en suostu ottamaan, vaikka sitä on tarjottu. Emmekö me ole käytännön ilmastohyviksiä? Meillähän luontoarvot on itsestäänselvyys. Olemme riippuvaisia siitä, että pellot voivat hyvin ja tuottavat laadukasta rehua, jonka lehmä muuttaa ihmisille ravinnoksi kelpaavaksi proteiiniksi.
Huoletta voi syödä suomalaista naudanlihaa ja maitotuotteita. Meille pitäisi maksaa, kun teemme hyvää työtä silläkin saralla.
Nyt odotetaan ketjun valuvian korjuuta. Kesän EU-vaalit lisäävät levottomuutta ja paineita.
Uudeksi maa- ja metsätalousministeriön kansliapäälliköksi on valittu Pekka Pesonen. Hän on aiemmin toiminut Euroopan tuottajajärjestöjä edustavan Copa-Cogecan pääsihteerinä ja esiintynyt järkimiehenä vakuuttaen, että ymmärtää jopa käytännön tuottajaa.
Kansliapäällikkö on ministeriön ylin virkamies, joka johtaa, kehittää ja valvoo ministeriön ja sen hallinnonalan toimintaa. Lisäksi tehtävänä on yhteen sovittaa ministeriön ja sen hallinnonalan toimintaa muiden ministeriöiden ja niiden hallinnonalojen toiminnan kanssa. Voihan olla, että tämmöisetkin asiat tuovat toivoa.