Lapin Kansan tekstaripalstalla jotkut ovat epäilleet allekirjoittanutta käpykaartilaiseksi. Minut vapautettiin armeijan reservistä yliluutnanttina. Kaikki arvosanat sotilaspassissani olivat kiitettäviä. Kävin kertausharjoituksissa 4–5 kertaa.
Parhaiten muistan viimeiset harjoitukset, jotka pidettiin Sodankylässä. Tarkoitus oli kokeilla kuinka nopeasti pataljoona kootaan iskukuntoon. Kaikille oli ilmoitettu muutama viikko aiemmin, että kokeilu tulee. En muista, mikä oli tavoiteaika, mutta tiukka se oli.
Olin harjoituksessa viestikomppanian päällikkö. Vastuualueena oli Sodankylä. Oli myöhäinen syksy, pakkasta ja lumi maassa. Kokoontumispaikkana oli Sodankylän pohjoispuolen maasto. Miehet heitettiin sinne avolavakuorma-autoilla.
Siellä he värjöttelivät pikkuryhmissä siviilivaateissa ja nappaskengissä. Sotilasvaatteet olivat toisessa paikassa ja aseet toisessa. Kun kaikki olivat metsässä, juostiin vaatteiden vaihtopaikalle ja sitten aseiden kätköpaikalle ja pidettiin katselmus ja katsottiin ketä on rivissä.
Nimenhuudossa todettiin, että paikalla oli kymmenen miestä ilman sotilasvaatteita ja aseita. Hetki ihmeteltiin, mistä on kysymys. Selvisi, että joukossa oli kymmenkunta miestä, jotka eivät olleet vastanneet ennakkoilmoitukseen harjoituksesta, eikä heille oltu varattu sotilasvarusteita. No, ei huolta kummempaa.
Otin yhteyttä pataljoonan komentajaan, joka sanoi, että anna poikien olla mukana harjoituksessa, toimitetaan heille asian mukaiset varusteet maastoon. Niin tehtiin.
Viestikomppania selvisi määräajassa kokoontumisharjoituksesta, mikä taisi olla kuusi tuntia. Pataljoona hyökkäsi keltaisen vastustajan kimppuun – se oli koottu varusmiehistä – ja pakotti sen perääntymään Kyläjoen tien suunnassa yli Sodankylä-Kittilä tien.
Huomion arvoista harjoituksessa oli, että vihollinen oli tunkeutunut Lappiin lännestä. 1970-luvulla puolustettiin isänmaata kaikilta ilmansuunnilta tulevaa vihollista vastaan. Se oli oikeaa isänmaallisuutta. Nykyisestä en ole aivan varma.