Verotietojen julkistuksen aikaan suurituloiset ovat saaneet mediassa osakseen ihailua. Taitaa olla hallituksellakin suurituloisimpia suosivien veropäätösten taustalla sama ihailu ja sosiaaliturvan leikkauksissa köyhien väheksyntä.
Lähes 300 vuotta sitten moraalifilosofi Adam Smith kirjoitti osuvasti: ”Kaikkien aikojen moraalin opettajat ovat valittaneet, että varakkuuteen ja ylhäiseen asemaan usein suhtaudutaan sillä kunnioituksella ja ihailulla, joka kuuluu vain viisaudelle ja avulle ja että halveksunta, jonka ainoat asianmukaiset kohteet ovat pahe ja päättömyys, usein kohdistetaan epäoikeudenmukaisesti köyhyyteen ja heikkouteen.”
Tuollaista suhtautumista Smith piti moraalin vääristymänä. Kansantaloustieteen isänä häneltä lainataan usein markkinoiden näkymättömän käden vertauskuva aivan kuin hän puoltaisi rajoittamatonta markkinataloutta.
Moraalin opettajilla Smith saattoi viitata muun muassa Aristoteleen. Tämä piti rikkauden ihailua osoituksena vinoutuneista yhteiskunnallisista arvoista. Hänen mukaansa yhteiskunta, joka ihailee rikkaita ja sallii heidät hallita, päätyy oligarkiaan. Kuvaus sopii hyvin nykyiseen Yhdysvaltoihin.
Moraaliset pohdiskelut ovat syrjäytyneet tai ne on torjuttu poliittisesta puheesta ja ajattelusta. Jopa siinä määrin, että valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on lausunut, ettei empatia kuuluu politiikkaan.
Kansantaloustieteen isä oli ihan toista mieltä. Hän ymmärsi sympatian kykynä eläytyä toisen tunteisiin ja yhteiskunnan, oikeudenmukaisuuden ja moraalin perustana. Nykykielellä puhuisimme juuri empatiasta.
Smithin tavoin jokainen voisi tarkastella yhteiskuntaa ”puolueettomana tarkkailijana”. Silloin näemme empatian tuottamien tunteiden vaikutuksesta yhteiskunnan, ihmisten eriarvoiset mahdollisuudet ja olosuhteet reilummin.
Ajatus muistuttaa vahvasti viime vuosisadan ehkä merkittävimmän yhteiskuntafilosofin John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian lähtökohtaa. Yhteiskunnan säännöt tulisi kuvitella sovittavaksi ”tietämättömyyden verhon” takana. Kukaan ei tietäsi ominaisuuksiaan ja asemaansa yhteiskunnassa: onko hän rikas tai köyhä, onko hän terve tai älykäs. Ajattele, ettet tiedä, onko lapsesi tai lapsenlapsesi heikoimmassa asemassa.
Smithin ja Rawlsin lähtökohdat tuottavat oikeudenmukaisemmat säännöt yhteiskuntaan. Keskustelua yhteiskunnan ja politiikan moraalista kaivataan.