EM-kul­ta kruu­na­si val­jak­ko­ajo­kau­den - ke­min­maa­lai­sen Joonas Män­ni­kön ken­ne­lis­sä on nopeita huskyja

Seurakoirat Strumpa ja Molly haluavat Camillan tapaan rapsutuksia isäntä Joonas Männiköltä. Kuurametsän Kennelissä huskyjen pääväri on valkoinen.
Seurakoirat Strumpa ja Molly haluavat Camillan tapaan rapsutuksia isäntä Joonas Männiköltä.
Seurakoirat Strumpa ja Molly haluavat Camillan tapaan rapsutuksia isäntä Joonas Männiköltä.
Kuva: Jouni Valikainen

Joonas Männikön kolmetoista siperianhuskya  ja kaksi alaskanhuskya ottavat vieraan vastaan iloisesti haukkumalla. Haukunta loppuu nopeasti, kun isäntä nostaa ruoka-astian huskyjen eteen.

– Kyllä niille ruoka maistuu. Illalla ne saavat toisen ruoka-annoksen, Keminmaan Puukkokummussa kotinsa pihapiirissä koiriaan pitävä Männikkö sanoo.

Jos koirille maistuu ruokaa, niin maistuu niille juoksukin. Joonas Männikkö palasi valjakkoajon EM-kisoista Ruotsin Åsarnasta kultamitali mukanaan.

– Hyvin moni asia vaikuttaa mahdolliseen menestykseen. Tiesin, että minulla on nopeita koiria, joilla pystyy ajamaan lujaa.

Männikkö kilpaili neljän koiran valjakkoajon sprintissä rekisteröityjen koirien luokassa. EM-kisa piti sisällään kolme väliaikalähtöä yhdeksän kilometrin matkalla. Eroa EM-kakkoseen syntyi useita minuutteja.


Joonas Männikön kausi huskyjen kansa on sujunut oikeastaan niin hyvin kuin se vain voi sujua. Ennen EM-kilpailuja mies kävi koiriensa kanssa kisaamassa ja hakemassa ykköstilat Paltamosta ja Kiirunasta.

– Niiden kisojen päätarkoituksena oli hakea valjakkoon neljättä sopivaa koiraa. Se löytyi.

EM-kisojen jälkeen valjakko lähti vielä kilpailemaan Rautavaaralle Valjakkourheilijoiden liiton mestaruuskilpailuihin. Tulos oli sama kuin kauden aiemmista kilpailuista.

– Ei näin menestyksekästä talvea ole aiemmin sattunut kohdalle. Lähinnä olen sijoittunut  kansallisen tason kärkisijoille rekisteröityjen koirien luokassa, vuonna 2000 ensimmäisen kisan käynyt Joonas Männikkö muisteli.

Viimeiset kymmenen vuotta Männikkö on kilpaillut sprinttimatkoilla. Valjakkoajossa sprinttimatka on noin kymmenen kilometriä neljän koiran luokassa ja koiramäärän kasvaessa pitenee myös kilpailumatka.

– Minulta lähtee kotipihasta yhdeksän kilometriä pitkä treeniura. Keskipitkät matkat vaatisivat koirilta paljon enemmän treeniä kuin sprinttimatkat.

Keskipitkästä matkasta puhuttaessa päivämatka on yleensä noin 50 kilometrin luokkaa ja peräkkäisiä ajopäiviä 2 tai 3.

Jotta menestystä tulisi, pitää koirien olla kunnossa. Se vaatii treeniä.

– Yleensä valjastan kaikki koirat reen eteen ja lähden kiertämään harjoituslenkkiä. Kun vaimoni on mukana, niin olemme jakaneet koirat kahteen eri valjakkoon. Jos kelit ovat kohtuulliset, niin käyn ajamassa koirilla joka toinen päivä. Tänä talvena treenikerrat ovat kuitenkin olleet harvemmassa.

Huskyja ei tarvitse hirveästi houkutella lenkille. Kun koirat pääsevät kilpailemaan tai harjoittelemaan, niin kaikki turha jää unholaan.

– Harjoitusradan vieressä moto on tehnyt metsätöitä, mutta koirat eivät välitä siitä mitään. Juokseminen on huskylla veressä. Kun metsäkanalintu nousee valjakon vierestä kiepistä, niin silloin joku koira voi hieman hypähtää.


Reessä olevan pääasiallinen tehtävä kilpailussa on suunnan määrääminen. Hän potkii lisävauhtia valjakolle vain harvoin .

– Kun jyrkästä mutkasta tulee ulos, niin silloin potkimisesta on hyötyä. Jos ylämäessä potkuttelisi, niin silloin reki alkaisi nykiä, mikä ainoastaan häiritsisi koirien työskentelyä. Potkimisesta voi olla  enemmän haittaa kuin hyötyä.

Koirilla voi kisailla sulan maan aikana kärryluokassa.

– Viime syksynä osallistuin kaksi kertaa kärryluokan kilpailuun.  Toisessa kisassa olin viides ja toisen kisan keskeytin. Jos talvet menevät lumen suhteen entistä huonommaksi, niin kärrykisat voivat tulla entistä enemmän kuvaan mukaan.

Koirat kuuluvat Männikköjen Kuurametsän Kenneliin. Koiria voi hankkia myös muilta kasvattajilta. Pentujen lisäksi on kenneliin tullut myös aikuisia koiria muista kenneleistä.

– Aikuisten koirien toimimaan alkaminen voi välillä vaatia hieman aikaa. Joskus siihen voi mennä koko talvi ennen kuin koira alkaa luottaa isäntäänsä, mutta jotkut koirat voivat alkaa toimimaan jo ensimmäisellä lenkillä.

Joonas Männikkö, 46, löysi vetokoirat reilut 20 vuotta sitten.

– Jäällä oli mukava hiihtää lapinkoiran kanssa, joka yllättäen osoittautui myös varsin innokkaaksi vetäjäksi. Lapinkoiran kaveriksi tuli myöhemmin myös alaskanmalamuutti. Huskyt ovat luonteeltaan sosiaalisia koiria, joita voi pitää suuriakin määriä, Joonas Männikkö kertoi