Varoitukset: Met­sä­pa­lo­va­roi­tus on voi­mas­sa koko maassa – avo­tu­len teko va­roi­tuk­sen aikana on kiel­let­tyä

kolumni: Uusiin ta­loi­hin lisää pyö­rä­ti­laa, miten van­hoi­hin? – Si­joi­tus pyö­rä­va­ras­toi­hin voi nostaa talon arvoa

Elo­ku­va-ar­vio: Tuh­laa­ja­po­jat hel­ve­tis­sä – Lost Boys piirtää jär­kyt­tä­vän kuvan maail­mas­ta, jossa sinäkin elät

Lost Boys

Dokumenttielokuva, Suomi 2020. Käsikirjoitus Joonas Neuvonen, Sadri Cetinkaya ja Venla Varha, ohjaus Joonas Neuvonen ja Sadri Cetinkaya.  K 18. Kesto 99 minuuttia.

Lost Boys -ohjaaja Joonas Neuvosen omakuva.
Lost Boys -ohjaaja Joonas Neuvosen omakuva.
Kuva: Joonas Neuvonen

Vuonna 2010 dokumentti Reindeerspotting sai ansaittua huomiota seuratessaan nuorten rovaniemeläisten huumeidenkäyttäjien arkea suorastaan kosketusetäisyydeltä.

Trailerin perusteella Lost Boys vaikutti samanlaiselta: rosoisesti taltioitu kappale elämää, jota ei suunnitella seuraavaa annosta pidemmälle. Tällä kertaa vain sekoillaan Kaakkois-Aasiassa, jonne edellisen elokuvan Jani, kuvaaja-ohjaaja Joonas Neuvonen sekä kolmantena kaveruksena Antti suuntasivat heti ensi-illan jälkeen.

Lost Boys olikin jotain aivan muuta.

Ensiksi se on monin verroin elokuvamaisempi. Siinä on juoni, monia aikatasoja ja uskomattomia käänteitä, dramatisoitujakin osuuksia.

Myös visuaalisesti Lost Boys on edeltäjäänsä työstetympi ristikuvaleikkauksineen, nopeutuksineen ja muine kerrontakeinoineen.

Pekka Strangin kertojaääni kuulostaa aluksi kornin film noir -henkiseltä. Se kuitenkin muistuttaa siitä, että elokuva on syyllisyydentuntoisen Joonaksen oma tarina.

Kun Joonas palaa Thaimaahan ja Kambodžaan selvittämään Janin kuolemaa ja etsimään Anttia, hän törmää yhtenään muistutuksiin osuudestaan tragediassa. Sankarimatkailijan ja huolestuneen ystävän roolit rapisevat pois, ja reportaasi muuttuu synnintunnustukseksi.

Jos kyseessä olisi fiktio, elokuva vaikuttaisi kunnianosoitukselta Lars von Trierin dogma- ja Antichrist-kausille: rujo ja nihilistinen maailma, estetisoimaton ilme, sokeeraavia lähikuvia penetraatioista ja kituvista eläimistä.

Dokumentissa tällaiset ainekset eivät yllättäen tunnukaan itsetarkoituksellisen provosoivilta vaan pelkästään järkyttäviltä.

Raakamateriaalista on seulottu toivottomuuden tiivistäviä välähdyksiä: yökerho nimeltä Heart of Darkness, saastaisen lätäkön yllä pyörivä karuselli lapsineen.

Raakamateriaalista on seulottu toivottomuuden tiivistäviä välähdyksiä: yökerho nimeltä Heart of Darkness, saastaisen lätäkön yllä pyörivä karuselli lapsineen.

Eräässä riipaisevimmista episodeista Joonas saa vihdoin yhteyden Anttiin. Toivo pilkahtaa: mies vaikuttaa skarpilta, huumeetkin ovat jääneet taakse!

Tai sitten kaikki on pahemmin kuin olisi voinut kuvitellakaan.

Dokumentti zoomaa ulos päähenkilöidensä syöksykierteestä laajempaan kuvaan, jossa näkyvät kansanmurhat, ihmiskauppa, lasten hyväksikäyttö, jätteiden keskellä elävät köyhät ja globaali epätasa-arvo.

Lost Boys ei kerro ”narkomaanien maailmasta”. Se muistuttaa, että me kaikki elämme samassa maailmassa, joka ei ole kovin kaunis.

Tenka Issakainen