Downton Abbey. Käsikirjoitus Julian Fellowes, ohjaus Michael Engler. Päärooleissa Hugh Bonneville, Jim Carter, Michelle Dockery, Elizabeth McGovern, Maggie Smith, Imelda Staunton, Allen Leech. Kesto 122 minuuttia, K 7. Kriitikon kouluarvosana: 8.
Vuoteen 1927 sijoittuvassa Downton Abbey -elokuvassa palataan rakastetun epookkisarjan maisemiin. Tarinan käynnistää kirje, jossa kuningas Yrjö V ja kuningatar Mary ilmoittavat tulevansa vierailulle Downton Abbeyhin.
Elokuvan alkua odotellessa oloni oli epävarma. Muu yleisö oli selvästi saapunut tapaamaan vanhoja tuttuja, minä ventovieraita. Samalta kenties tuntuisi, jos olisi katsomassa Marvel-jatkumon uusinta ensi-iltaa ilman että on nähnyt kahtakymmentä aiempaa elokuvaa tai edes tuntisi yhtään supersankaria.
Helpotuksekseni ummikkokin pystyi nauttimaan elokuvasta – vaikka en aina ymmärtänytkään, mille muut nauroivat. Monisärmäinen henkilökaarti ja loistelias toteutus suorastaan herättivät kiinnostuksen itse sarjaa kohtaan.
Uusikaan katsoja ei tunne oloaan ulkopuoliseksi; viitteet aiempaan tuovat tapahtumiin vain ajallista syvyyttä. Miten autonkuljettaja Tom Branson (Allen Leech) onkaan päässyt kipuamaan aristokraattisukuun? Onko hovimestari Thomas Barrow (Rob James-Collier) löytänyt koskaan vastarakkautta?
Uutena hahmona kuvioihin saapuu lordi Granthamin (Hugh Bonneville) serkku lady Maud Bagshaw (Imelda Staunton), jonka testamenttisuunnitelmat herättävät huolta ja närkästystä. Maudin ja muutenkin teräväsanaisen leskikreivitär Violetin (Maggie Smith) välinen kylmä sota on hykerryttävää seurattavaa.
Muita sivujuonia ovat epäilykset sosialisti Tom Bransonin (Allen Leech) aikeista kuningasta kohtaan ja Bertie Pelhamin (Harry Hadden-Patton) puntarointi Walesin prinssin tarjouksen ja oman elämäntilanteen välillä. Käänteitä on ylen määrin; aineksia olisi muutamaankin elokuvaan.
Kulissien takana nousee riemukas kapina kuninkaallisten ylimielistä palveluskuntaa vastaan. Omanarvontuntoinen Downton Abbeyn palvelusväki jallittaa vieraat päällepäsmärit ja näyttää mihin pystyy.
Selvästi sarjan ystävien mieliksi parikin kuvioista jo poistunutta hahmoa tekee paluun. Vanhoihin pesteihinsä saapuvat hovimestari Carson (Jim Carter) ja kuninkaallisten visiitistä aivan huumaantunut lakeija Molesley (Kevin Doyle).
Kun seurue jatkaa matkaansa, tempo alkaa hyytyä. Happy end seuraa toistaan, ja jokainen sivujuoni solmitaan turhankin perusteellisesti kiinni.
Mutta ilmassa on tulevaisuuden henkäys. Luokkarajat murtuvat entistä helpommin, perhearvot käyvät aristokraattien velvollisuuksien edelle, toivoa näkyy niidenkin elämässä jotka eivät normeihin sovi.