Elo­ku­va-ar­vio: Suur­val­lan loppu ja erään elämän alku

Neuvostoliiton viimeisen johtajan voi tuotteistaa leluksi. Sitä tutkivat Johannes, isoäiti ja äiti (Niklas Kouzmitchev, Ülle Kaljuste, Nika Savolainen).
Neuvostoliiton viimeisen johtajan voi tuotteistaa leluksi. Sitä tutkivat Johannes, isoäiti ja äiti (Niklas Kouzmitchev, Ülle Kaljuste, Nika Savolainen).
Kuva: Elen Lotman / Exitfilm

Millaista on viettää lapsuus kaupungissa, jota ei virallisesti ole, ja valtiossa, jota ei pian enää ole?

Absurdia ja koomista, toisinaan rasittavaa, yllättävän usein myös aurinkoista. Näin ainakin Lauri Randlan nostalgisessa Näkemiin Neuvostoliitto -elokuvassa. Ensimmäinen inkerinsuomalainen pitkä elokuva pohjautuu Randlan omiin lapsuuskokemuksiin. 

Johannes Tarkkinen (Niklas Kouzmitchev) asuu Leningrad-3:ssa, salaisessa teollisuuskaupungissa, jossa keskoskaapeista on pulaa eikä uimarannalle kannata mennä ilman säteilysuojapukua. Sen sijaan vodkaa ja byrokratian koukeroita riittää yllin kyllin.

Perheeseen kuuluvat myös länteen haikaileva äiti (Nika Savolainen) ja topakka isoäiti (Ülle Kaljuste). Lämpöä Johanneksen elämään tuo orastava romanssi tšetšeenityttö Veran kanssa (Elene Baratašvili).

Historian suuret rattaat pyörivät jossakin taustalla, ja katsojalta vaatii tarkkuutta huomata historiankirjoista tutut käänteet. Opettavaiseen luennointiin Randla ei sorru.

Kun tapahtumia seurataan Johanneksen silmin, myös aikuisten elämä jää taustalle. Yksi vain katoaa Afganistanin-sotaan, toinen töihin Suomeen.

Eero Ritalan rauhallinen kertojanääni voisi tuntua turhan etäännyttävältä, mutta se onnistuukin luomaan sillan välillä hyvinkin eksoottiselta tuntuvasta neuvostoarjesta nyky-Suomeen.

Ruohonjuuritason kerronta kiertää kaavamaiset asetelmat ja tuo muisteluun rehellisyyttä. Neuvostovaltiota ei liikoja demonisoida eikä Viron itsenäistymistä ihannoida.

Ihmisten väliset siteet ylittävät kansallisuusrajat. Mutkattoman monikielistä dialogia on ilo seurata.

Elen Lotmanin kuvauksen vanhahtava väriskaalakin korostaa nostalgista otetta, samoin musiikkivalinnat. Krokotiili Genan lastenlaulut vaihtuvat JKME-punkbändin tuttuun Tere perestroika -biisiin.

Vaikka tarinan rakentaminen ei ole elokuvan vahvuuksia, ajankuva ja rento näyttelijäntyö luovat vankan pohjan ehdottoman sympaattiselle kokonaisuudelle.

Oli sääli, että olin lauantai-illan näytöksessä ainoa katsoja, ja ilmeisesti ainoa asiakas koko Sampokeskuksessa. Eipä tarvinnut tartuntariskistä huolehtia.

Tenka Issakainen
Leffa

Näkemiin Neuvostoliitto (Hüvasti, NSVL)

Käsikirjoitus ja ohjaus Lauri Randla.

Suomi, Viro 2020. K 12. Kesto 86 minuuttia.

Pääosissa: Niklas Kouzmitchev, Nika Savolainen, Ülle Kaljuste, Tõnu Oja, Pääru Oja, Jekaterina Novosjolova, Elene Baratašvili.

Tähdet (1–5): ****