Elo­ku­va-ar­vio: Rouhea, elä­väi­nen ja hauska – Auroran aurinko on rak­kau­den voi­mas­sa

Rovaniemeläissyntyinen Miia Tervo jatkaa räiskyvällä ja ronskin hauskalla Aurorallaan erittäin lupaavasti alkanutta kotimaista elokuvavuotta. Klaus Härö ehti jo pistää katsottavaksi hienon Tuntemattoman mestarin.

Tervon Aurorassa aurinko ei juuri paista, eikä Rovaniemi näytä postikorttimaisemalta.

Auroran aurinko on elokuvan sisällä, ihmisenä olemisessa ja lopulta rakkauden voimassa. Tekopyhyys loistaa poissaolollaan. Se tuntuu raikkaalta.

Elokuvassa sekoittuvat eloisasti terästetty arkirealismi, epäkorrekti huumori ja vakavammat teemat alkoholismista maahanmuuttoon, rasismiin ja mies-nainen-suhteisiin. Puhe romanttisesta komediastakaan ei ole pelkkää huulien heilutusta. Onneksi ne viritykset on väritetty elokuvassa tavallisuudesta poiketen.

Karhea kuvaus, sähäkkä leikkaus, ilakoiva musiikki, huoneet tavoittava lavastus, värikäs puvustus ja Rovaniemi tukevat osuvasti Tervon tavoittelemaa maailmaa.

Aurora (Mimosa Willamo) on omanlaisensa valon ja varjon kulkija. Päivät kuluvat töissä kynsiä parannellen, illat alkoholinhuuruisesti neonvaloissa ystävänsä (Oona Airola) kanssa bailaten.

Auroran äiti on kuollut. Isän perään on katsottava, sillä alkoholi vie isän (Hannu-Pekka Björkman) elämää. Hän on katkaisuhoidossa kerta toisensa jälkeen, mutta isä on isä hyvässä ja pahassa.

Aurora tapaa grillillä iranilaisen turvapaikanhakija Darianin (Amir Escanderi). Katsoja oivaltaa tietenkin miten kaksikon suhteessa tulee käymään, mutta Tervo ripottelee suhteen tielle monenlaista äkkiväärää.

Darian haluaa kahdeksanvuotiaan tyttönsä turvaan. Se edellyttää naimisiinmenoa. Aurora jeesaa hankkimalla Darianille mitä erilaisimpia ehdokkaita.

Tervo ymppää perustarinan ympärille melkoisen henkilögallerian, joka tekee elokuvasta rouhean, eläväisen ja hauskan. Tervo on kirjoittanut heille – etenkin Miitta Sorvalille – roisia ja hauskaa dialogia.

Joku voi toki nillittää tarpeettoman laajasta hahmojoukosta ja alapäätä kaihtamattomasta huumorista. Homma pysyy kuitenkin Tervon ihmisyyttä arvostavissa näpeissä. Sitä paitsi kaikki tekevät makoisat roolityöt.

Mimosa Willamon Aurora kasvaa elokuvan myötä omat ongelmansa hokaavaksi ihmiseksi. Bailaamiseen sijaan oikealla ihmissuhteella on väliä. Auroran maailman hahmottamisessa Willamo tekee säväyttävää ja sävykästä työtä.