Mestari Cheng. 114 minuuttia. Käsikirjoitus Hannu Oravisto. Ohjaus Mika Kaurismäki. Pääosissa Anna-Maija Tuokko, Chu Pak Hong, Lucas Hsuan, Kari Väänänen, Vesa-Matti Loiri. Kriitikon kouluarvosana 6.
Mestari Chengin alkuasetelma voisi viedä mihin suuntaan tahansa: Lappilaiskylään saapuvat kiinalainen mies, Cheng, ja poika; mies etsii jotakuta, tai jotakin. Mutta mitä?
Mysteeriä selviteltäessä kaksikko jää kylään ja tutustuu hiljalleen paikallisiin, ja Cheng pääsee näyttämään huippukokin taitonsa.
Mika Kaurismäen uusin elokuva on sydämeltään sympaattinen satu, mutta auttamattoman höperöstä käsikirjoituksesta ei synny kummoista kertomusta.
Ei siinä mitään, että Lappi esitetään hieman myyttisenä maana johon ulkomaalainen mies ihastuu samalla, kun ihastuu paikalliseen naiseen.
Mieleen ovat jääneet Peter Lichtefeldin Junalinnut (Zugvögel — einmal nach Inari,1998) tai tuoreempana Miia Tervon tämänvuotinen Aurora. Niiden mytologia oli kuitenkin freesiä, ja sadunomaisuudesta huolimatta lappilainenkin nautti niiden omaperäisestä näkökulmasta.
Nyt kaikki on pelkkää auvoista klisettä, joka lisäksi on pikemminkin yleissuomalaista kuin lappilaista.
Ulkomaalaista saunotetaan, kossu auttaa rentoutumaan ja paskalla käydään miehekkäästi. Järvet ovat puhtaita ja täynnä kalaa ja yöttömässä yössä voi ihailla tähtiä (!). Ainoita itseironisia hetkiä on Vesa-Matti Loirin känninen Lapin suvi -tulkinta.
Kaikki kyläläiset ihastuvat uusiin makuihin heti ensimmäisellä haarukallisella. Chengin ruoka parantaa niin ukkojen verenpainetaudit kuin naisten menkkakivutkin.
Kaikki uhkaavat tilanteet ratkeavat alkuunsa. Pahin kina syntyy teeveden lämpötilasta, ja sekin pian sovitaan.
Jari Mutikaisen kuvaus liikkuu herkästi pohjoisen maisemissa ja ihmisten kasvoilla. Anssi, Eemil ja Eljas Tikanmäen musiikki soljuu sinänsä vaikuttavana, mutta melkoista kitschiä sekin on. Pohjoisessa kumahtelevat rummut ja idässä gongit.
Näyttelijäntyö on enimmäkseen nautittavaa. Chu Pak Hongin hillityn pinnan alla elää laaja kirjo tunteita. Lucas Hsuan hänen poikanaan sulaa vaikuttavasti sulkeutuneesta varhaisnuoresta kontaktia ottavaksi ja hymyileväksi.
Anna-Maija Tuokko on baarin emäntänä raikas ja rento, ja hapuillen alkava suhde Chengiin on kuvattu mukavasti.
Kari Väänänen ja Vesa-Matti Loiri velmuilevat rakastettavina vanhoina jäärinä. Sivuosissa nähdään iso joukko rovaniemeläisille tuttuja näyttelijöitä.
Siltikin Mestari Cheng jää venytetyksi sketsiksi ja kiusallisen hölmöksi matkailumainokseksi. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, mutta ei kai rahoittajamaita olisi pakko näin imelästi esittää?
