Elämää kylille – Hel­sin­ki­läis­ty­nyt juo­tas­lai­nen Anna Hur­ma­lai­nen eh­dot­taa toi­min­ta­kes­kuk­sia maa­seu­tu­ky­lien vir­kis­tä­mi­sek­si

Polkuja työhön voisi löytyä niin marjanpoiminnasta, neulomisesta kuin ikäihmisten hoivapalveluista.

Anna Hurmalainen huomaa kaipaavansa kotiseudulleen vuosi vuodelta enemmän. ”Kaipaan väljyyttä, pohjoisen karua kauneutta – ja niitä junttijuttujakin”, hän sanoo nauraen.
Anna Hurmalainen huomaa kaipaavansa kotiseudulleen vuosi vuodelta enemmän. ”Kaipaan väljyyttä, pohjoisen karua kauneutta – ja niitä junttijuttujakin”, hän sanoo nauraen.
Kuva: Pekka Aho

– Rovaniemen hiljenevät kylät olisivat ihanteellisia paikkoja elää, jos olosuhteet vain olisivat kunnossa, uskoo Anna Hurmalainen.

– Ennen kaikkea kyse on mahdollisuudesta työhön.

Rovaniemen Juotakselta kotoisin oleva Hurmalainen asunut aikuisikänsä Helsingissä, missä hän työskentelee myynnin ja markkinoinnin parissa.

Vaikka tie vei maailmalle yli 30 vuotta sitten, on Hurmalainen käynyt kotiseudullaan säännöllisesti. Viime vuosiin asti äidin ja lapsuudenystävien luona Auttissa, ja kolmisen vuotta Rovaniemellä, jonne äiti muutti hoivakotiin.

Vuosien varrella Hurmalainen on saanut todistaa, kuinka lapsuuden elämää kuhissut kylä on vähä vähältä hiljentynyt.

– Mummotkin siirretään kaupunkiin, hän toteaa harmissaan.

Iäkkään äitinsä lisäksi Hurmalainen on elänyt kylän arkea ystäviensä kautta.

"Koko elämänpiiri, elämänmuoto, sosiaaliset verkostot jäävät taa, kun ihminen irrotetaan omasta elinympäristöstään."

– Koko elämänpiiri, elämänmuoto, sosiaaliset verkostot jäävät taa, kun ihminen irrotetaan omasta elinympäristöstään.

Hurmalaisen mielestä ihmisen tulisi voida elää ja asua siellä, missä voi olla onnellinen.

– Jos ympärillä on vain ventovieraita ihmisiä, ikäihmisen oma menneisyys katoaa.

Työtä, koulutusta ja kohtaamisia

Ratkaisuksi kylien tyhjenemiseen Hurmalainen on ideoinut hankkeen, jolle hän etsii nyt rahoitusta yhteistyökumppaneidensa kanssa.

Pohjoisen uudet tuulet -hanke perustuu ajatukselle toimintakeskuksesta, joka perustettaisiin esimerkiksi kylän tyhjilleen jääneeseen kouluun.

Toimintakeskus tarjoaisi kyläläisille puitteet työllistymiseen, koulutukseen, harrastamiseen ja voisi toimia kylän kohtauspaikkana.

– Esimerkiksi marjojen ja sienien poiminta, mattojen kutominen ja villasukkien neulominen ovat kiinteä osa monen kylän naisen elämää. Jo niiden pohjalta voisi rakentaa yksilöllisiä polkuja työelämään.

Keinoja tähän Hurmalainen näkee esimerkiksi tuotekehityksessä, tuotteistamisessa ja markkinoinnissa sekä kevytyrittäjyydessä, joiden sisällöt voisivat sopia myös esimerkiksi kyläläisten tarpeisiin räätälöityihin työvoimakoulutuksiin.

– Voisiko villasukkien sijaan neuloakin kaulureita, tai luonnontuotteista jalostaa uudenlaisia tuotteita?

Myös vanhusten hoivassa voisi piillä mahdollisuuksia. Ikäihmisten perhehoito -toimintamallia käynnistellään parhaillaan myös Rovaniemellä. Hurmalainen näkee tässä mahdollisuuden juuri kylille: ikäihmiselle mahdollisuuden saada hoivapalveluita tutussa kotikylässään, ja perhekotiyrittäjäksi ryhtyvälle mahdollisuuden työllistyä.

Etätyöläisistä kaksoiskuntalaisia

Hurmalainen viipyy Rovaniemen-reissuillaan yleensä viikosta kahteen, jonka aikana hän tekee myös etätöitä.

Hän uskoo koronan kiihdyttäneen kehityssuuntaa, jossa kaupunkilaiset kaipaavat elämäänsä väljyyttä ja hidastamista. Etätyön yleistyminen laajentaa vapaa-ajan asuntojen käyttämistä myös työpäivien aikana.

– Kaksoiskuntalaisuus voisi olla yksi tapa ratkaista kahdessa kunnassa asuvan ja työskentelevän verotus ja terveydenhuolto.

Hurmalaisen visiossa myös kylään perustettavassa toimintakeskuksessa voisi olla etätyöskentelyyn sopiva tila toimivine verkkoyhteyksine ja tulostusmahdollisuuksineen.

Kaksoiskuntalaisuus voisi olla keino vapaa-ajan asunnoillaan yhä enemmän aikaa viettävien etätyöläisten verotuksen ja terveyhdenhuollon järjestämiseen, Anna Hurmalainen pohtii.
Kaksoiskuntalaisuus voisi olla keino vapaa-ajan asunnoillaan yhä enemmän aikaa viettävien etätyöläisten verotuksen ja terveyhdenhuollon järjestämiseen, Anna Hurmalainen pohtii.
Kuva: Pekka Aho

Kokonaisuuteen sopisi myös taidenäyttelytila, kahvila tai ravintola sekä myymälä paikallisille antimille.

– Parhaimmillaan se voisi olla myös olohuonemainen paikka, johon paikallisetkin voisivat poiketa. Maalaistaloissakaan ei enää kyläillä entiseen malliin ilman ennakkovaroitusta.

Hurmalainen näkee kylissä myös matkailupotentiaalia.

– Hiljaisuus, luonnonrauha ja kirkkaana näkyvä tähtitaivas ovat valtteja, joita kaupunkiympäristöstä tuleva arvostaa. Muutama majoituspaikka sopisi osaksi toimintakeskusta niin ikäihmisten perheenjäsenten kuin matkailijoiden käyttöön.

Toimintamallille hän näkee tilausta muuallakin kuin Lapissa.

– Tämä on helposti monistettavissa esimerkiksi Kainuuseen ja Itä-Suomeen, joiden syrjäseudulla kamppaillaan samojen kysymysten kanssa.

Omannäköinen urapolku

28-vuotiaana Anna Hurmalainen tajusi, että haluaa tehdä töitä yrittäjänä. Takana oli rupeama toimistotöitä.

– Havahduin siihen, että haluan tehdä oman työympäristöni itse.

Kaipaamaansa heittäytymistä ja vaihtelua hän on löytänyt muun muassa kiinteistönvälityksen parista.

Yksi polku Hurmalaisen uralla on grafologia eli käsialantutkimus, johon kuuluu niin ihmisen luonteenpiirteiden selvittäminen käsialasta kuin käsialavertailut väärennösepäilyissä.

Kiinnostus tähän heräsi, kun hän 13-vuotiaana lainasi  kirjastoautosta grafologiaa käsittelevän kirjan. Muutettuaan Helsinkiin kuusi vuotta myöhemmin, hän hakeutui oitis alan kurssille työväenopistoon.

– Minulle grafologia ruokkii älyllistä puolta ja on tarjonnut työkaluja itsetuntemukseen. Se on ollut merkittävä osa elämääni.

Kun tytär Saga syntyi 14 vuotta sitten, Hurmalainen huomasi haluavansa olla lapsen kanssa kotona pitempään kuin vanhempainvapaan ajan.

"Maalaistalossa olin tottunut siihen, että äiti on kotona ja että työnteko rytmittyy vapaammin osaksi elämää tiukan virka-ajan sijaan."

– Maalaistalossa olin tottunut siihen, että äiti on kotona ja että työnteko rytmittyy vapaammin osaksi elämää tiukan virka-ajan sijaan.

– Alusta asti minulle oli selvää, että tarvitsen myös muuta sisältöä arkeen, ettei hiekkalaatikko riittäisi.

Niinpä hän perusti oman myynnin ja markkinoinnin yrityksen. Vähitellen oma työura on rakentunut kolmen tukijalan varaan: myynnin, markkinoinnin ja grafologian.

– Elämä on ihmeellistä, olen luonteeltani utelias ja hirveän harvoin sanon ei, joten olen tarttunut monenlaisiin mahdollisuuksiin. Huomaan myös kaipaavani vaihtelua ja heittäytymistä, joten tämä sopii minulle. Rohkeus kasvaa tehdessä.

– Onni on, että ympärilläni on hyviä, luovia ihmisiä. Minulla on vahva usko, että yksin ei maailmaa voi muuttaa, mutta yhdessä voi.

Kuka?

Anna Hurmalainen

Syntynyt 1967 Juotaksen kylässä Rovaniemellä, asuu perheineen Helsingissä.

Muutti Rovaniemen kaupunkiin opiskelemaan vuonna 1983, Helsinkiin 1986.

Koulutus: markkinointiviestinnän tradenomi, copywriter.

Työskentelee yrittäjänä markkinoinnin ja myynnin parissa.

Harrastanut yli 30 vuotta grafologiaa, josta on tullut osittain myös työ.

Perheeseen kuuluu puoliso ja tytär.

Annan isä Eeli Back (1931–1985) toimi Rovaniemen maalaiskunnan kunnallispolitiikassa.