Tilaajille

Elämä ei vi­lis­syt sil­mis­sä ruu­mis­ar­kun sul­je­tun kannen alla – Kokemus kuo­le­mas­ta oli lempeä mutta ehkä so­pi­ma­ton ah­taan­pai­kan­kam­moi­sel­le

Kuolema siivottiin pitkään katseilta piiloon laitoksiin ja sairaaloihin. Kun elämän päättyminen katosi arjesta, se alkoi kiinnostaa. ”Nykyään tuntuu, että kuolema on samalla tavalla ravisteleva aihe kuin seksi oli joskus muutama vuosikymmen sitten", sanoo tutkija. Kokeilimme, miltä arkussa makaaminen tuntuu.

Toimittaja Ida Kannisto kokeili, miltä tuntuu asettua arkkuun makaamaan. Saattajana toimituksessa avusti performanssitaiteilija Tuuli Malla.
Toimittaja Ida Kannisto kokeili, miltä tuntuu asettua arkkuun makaamaan. Saattajana toimituksessa avusti performanssitaiteilija Tuuli Malla.
Kuva: Joel Maisalmi

Ruumisarkun kannen alla tuoksuu puulle. Pohja tuntuu kovalta selän alla, mutta tyyny on niin mukana, että sille voisi vaikka nukahtaa – ellei kannen painuminen kiinni olisi herättänyt pieniä pakokauhun tunteita. Suljetusta tilasta tulee tietoiseksi heti, kun kansi painuu kiinni.

Ahtaat paikat eivät kammota, mutta tammiarkun erottaessa minut muusta maailmasta mietin hetken: entä jos ne eivät enää avaakaan? On mahdotonta estää kauhutarinoita hiipimästä mieleen. Niitä, joissa kerrotaan, kuinka maan alta kiiri vainajaksi luullun huuto.