Ruumisarkun kannen alla tuoksuu puulle. Pohja tuntuu kovalta selän alla, mutta tyyny on niin mukana, että sille voisi vaikka nukahtaa – ellei kannen painuminen kiinni olisi herättänyt pieniä pakokauhun tunteita. Suljetusta tilasta tulee tietoiseksi heti, kun kansi painuu kiinni.
Ahtaat paikat eivät kammota, mutta tammiarkun erottaessa minut muusta maailmasta mietin hetken: entä jos ne eivät enää avaakaan? On mahdotonta estää kauhutarinoita hiipimästä mieleen.