Metsien suojeluun ja kestävämpiin hakkuumenetelmiin kannustavat paheneva luontokato ja ilmastonmuutos, kansainväliset sitoumukset ja yleinen kansalaismielipidekin. On aika toimia.
Metsillä on suuri rooli monimuotoisuus- ja ilmastokriisin ratkaisemisessa. Hiilineutraaliustavoitteemme nojaavat metsien kykyyn toimia hiilinieluina ja metsät ovat laajin elinympäristötyyppimme. Lajien Punaisessa kirjassa (2019) uhanalaisiksi arvioitujen metsälajien määrä oli suurin, lähes kolmasosa kaikista uhanalaisista lajeista.
Metsien hakkuut on tunnistettu uhaksi luonnon monimuotoisuudelle. Luonnonvarakeskus (Luke) uutisoi viime vuonna hiilinielujen romahduksesta ja maankäyttösektorin kääntymisestä päästölähteeksi. Puuston hiipunut kasvu ja kiihtyneet hakkuut ovat romahduttaneet metsien hiilinielun.
Vaikka olemme tottuneet uskomaan, että metsänhoitomme on maailman parasta, toimintatapoja tulee muuttaa. Yleinen mielipide tukee metsien suojelua ja kestävämpää metsien hoitoa. Ylen kyselyn (2022) mukaan 80 prosenttia suomalaisista kannattaa suojelualueiden lisäämistä. Myös kyselyt avohakkuiden kannatuksesta kertovat menetelmän joutuneen epäsuosioon monimuotoisuusvaikutusten takia.
Metsistä on suojeltu Suomessa Luken tilastojen mukaan noin 13 prosenttia, johon sisältyy myös kitu- ja joutomaita sekä määräaikaisesti suojeltuja kohteita. Vihreät päättäjät ja ympäristöjärjestöt vaativat parempaa.
Monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan laaja, ekologisesti edustava ja hyvin kytkeytynyt suojelualueverkosto. Vaikka yksityismetsiä saadaan suojeluun METSO-ohjelman kautta, ovat ne usein pieniä, yksittäisiä alueita. Tarvitaan julkisen sektorin ja metsäteollisuuden yhteistyötä ja suojelupäätöksiä myös metsiä omistavilta yrityksiltä ja seurakunnilta.
Metsät ja niistä saatava puuraaka-aine ovat vientiteollisuutemme kulmakiviä. Puutuotannon lisäksi metsien talousvaikutukset liittyvät hyvinvointiin ja luontomatkailuun. Tuore Suomen Dasgupta-selvitys korostaakin luonnon nostamista talouden rinnalle päätöksenteossa. Luonnon kantokyvyn ylittyminen johtaa hyvinvoinnin laskuun, kun luonnon tarjoamat ekosysteemipalvelut eivät riitä tyydyttämään kulutustasoa. Toimintatapoja on muutettava kaikilla yhteiskunnan tasoilla.
Raportin viesti on, että jatkossa kaikkien valtion päätösten – lakien, asetusten ja rahan käytön – tulee olla ekologisten reunaehtojen sisällä. Taloudellista kestävyyttä ei ole ilman ekologista kestävyyttä.
(vihr.)