Festivaali: Si­me­rock jul­kai­si nipun ar­tis­ti­kiin­ni­tyk­siä – ­Behm, Kuumaa ja Rosa Coste mukana ensi kesän fes­ti­vaa­leil­la

Tuulivoima: Itä-Lap­piin voi nousta maan suurin tuu­li­puis­to, jos tut­ka­on­gel­miin löytyy rat­kai­su

Kolumni: Vai­kein­ta on vas­taan­ot­taa

Mainos: Mitä enemmän tiedät sitä helpommin äänestät, tilaa tästä Lapin Kansa 2 kk 59,90 euroa

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Eivätkö ra­ti­fioin­nit jo riitä?

Suomen Natoon liittymisessä on melkoisesti farssin piirteitä. Halusin täsmätietoa asiasta ja kysyin Googlelta. Sieltä sopimus tuli helposti ja täsmällisesti artikloineen.

Liittymisprosessin alussa korostettiin 5. artiklaa puolustuksen vahvistamiseksi. Sitten juututtiin artikla 10:een. Tulkitsen, että se toimii hyvin, jos päättäjät ovat avoimia ja rehellisiä eli vanhan ajan herrasmiehiä. Se ei toimi, jos päätöksillä kiristetään ja toimitaan vastapuolen (Venäjän) eduksi ja vastoin yleisesti hyväksyttyjä YK:n peruskirjan toimintaohjeita.

Tulkitsen, että nykytilanteessa pitäisi toimia artikla 11 mukaisesti: ”Osapuolet ratifioivat tämän sopimuksen ja panevat sen määräykset täytäntöön valtiosääntönsä mukaisia menettelyjä noudattaen. Ratifioimiskirjat talletetaan  mahdollisimman pian Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen huostaan. Tämä hallitus ilmoittaa kustakin tallettamisesta kaikille muille allekirjoittajille. Sopimus tulee voimaan sen ratifioineiden valtioiden välillä, kun allekirjoittajien enemmistö, mukaan lukien Alankomaat, Belgia, Kanada, Luxemburg, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat, on tallettanut ratifioimiskirjansa, ja muiden valtioiden osalta se tulee voimaan niiden ratifioimiskirjojen tallettamispäivänä.”

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.