Ote hallitusohjelmasta: ”Hallituksen tahtotila on, että paikallinen sopiminen on yhdenvertaisesti mahdollista kaikissa yrityksissä riippumatta siitä, kuuluuko yritys työnantajaliittoon tai millainen työntekijöiden edustusjärjestelmä yrityksessä on.”
On ristiriitaista patistaa kaikkia töihin, kun samalla vaikeutetaan työn vastaanottamista lukemattomin, kohti toimeentulotukea puskevin keinoin. Työntekijäpulassa kamppaileva ikääntyvä Suomi linjaa, että ulkomaalaiset eivät ole erityisen tervetulleita. Onko ideologia sokaissut päättäjämme? Eikö Suomi tulekaan ensin?
Vaalien alla moni oli huolissaan siitä, kuinka velkaantuneen valtion jätämme jälkipolville. Nähtävästi velkahuoli on selätetty, kun raha menee eri osoitteeseen kuin edellisen hallituksen aikana. Onko kukaan huolissaan työelämästä?
Jos hallitus saa vietyä läpi lakimuutokset, voimme sanoa hyvästit yleissitovuudelle. Siinä on olemassa valmiiksi sovitut pelisäännöt kaikkiin työpaikkoihin. Se tarkoittaa, että kun uusi työntekijä allekirjoittaa työsopimuksen, hän voi tehdä sen suhteellisen luottavaisin mielin. Ammatti- ja työnantajaliitto ovat neuvotelleet asiat hänen puolesta.
Yleissitovuus tarkoittaa myös, että työnantajat, jotka eivät kuulu alansa liittoon, joutuvat noudattamaan työehtosopimusta. Työntekijät, jotka eivät kuulu liittoon, saavat samat herkut kuin liiton jäsenet.
Tämä on herkkä systeemi, jota ylläpitää riittävä järjestäytymisaste. Kun tarpeeksi moni ei kuulu liittoon, yleissitovuus alalla häviää. Hallitusta paikallisesta sopimisesta tulee hallitsematonta sanelua. Tällaisen työelämänkö haluamme vain siksi, että kaikki tahot – perinteiset kepulaiset ja uskonnolliset, uusimpana tulokkaana perussuomalaiset – jotka vastustavat työntekijöiden järjestäytymistä, ovat onnistuneet aivopesussaan?
Arvostellaan ay-liikettä, jopa vihataan sitä antamatta vaihtoehtoa tilalle. Miten taataan reilut työehdot ja turvataan työntekijän asema, jos ei ole tahoa, joka sen asiantuntevasti hoitaisi?
Kokoomuksella on perussuomalaisten tuella tuhannen taalan paikka rapauttaa työntekijöiden asemaa pysyvästi. Nyt otetaan askelia kohti helpommin liikuteltavaa, halvempaa työvoimaa. Ihmisten toimeentulosta ja hyvinvoinnista ei tarvitse välittää, koska se on jokaisen oma päänsärky. Toivon, että teemme palkansaajakentässä kaikkemme sen estämiseksi.