Nyt on Ukrainan sodan post-Stalingrad-vaihe. Kaikki tietävät, että loppu häämöttää, mutta millään osapuolella ei ole kykyä eikä uskallusta lopettaa.
Trump haluaa, mutta Putin ei halua. Ukrainalla ja EU:lla ei ole uskallusta katsoa totuutta silmiin. Totuus ei ole vain se, että sota on hävitty vaan sekin, että EU:n ja myös Suomen olisi myönnettävä, että he ovat pettäneet Ukrainan. Ei olla tukemassa hamaan voittoon asti, kuten uhottiin kun sotaan lähdettiin. Hyvikset voittavat yleensä vain saduissa.
Suomen presidentti teeskentelee, että sympatiahalien jakaminen epätoivoiselle Ukrainan presidentille ja hymykuvat ja positiivinen asenne auttavat. Onneksi silloin, kun Suomi oli häviämässä jatkosodan, eivät tällaiset hali-halit sotakimpassa mukana olleiden kanssa olleet tapana.
Stubb ei nähtävästi USA:n opiskeluvuosinaan oppinut vessanseinäkirjoitusten lukutaitoa, vaikka se olisi nyt kovasti tarpeen. Se kirjoitus kertoo, että Trumpin Yhdysvallat ei aio tukea Eurooppaa. Luimmehan vuodetuista Jemenin iskusuunnitelmista, miten Trumpin tiimi puhuu Euroopasta. Se on sitä vessanseinää, jonka lukemisen taito olisi suotavaa.
Siinä eivät mitkään golfit Trumpin kanssa auta. Trump, kuten Stubb itsekin on hetkessä kiinni, mutta Suomen presidentille se on vaarallisempaa kuin Trumpille. Stubb on ehkä alkanut kuvitella ei vain Suomen vaan itsensä kokoaan suuremmaksi. Ei niin suureksi, että uskaltaisi mennä Putinin kanssa judoa harjoittelemaan. Eivät uskalla muutkaan Euroopan johtajat, eikä Zelenskyi.
Tajuttiinko Ukrainassa, että ryhdyttiin muiden pelinappulaksi? Arvatenkin ne, kuten Zelenskyi, jotka laskeskelivat saavansa tästä hyötyä, tajusivat. Ukrainan kansa ei varmasti.
Ovathan suomalaisetkin nielleet annetun Ukraina-paketin kyseenalaistamatta. Näin luotiin Eurooppaan taas yksi petetty ja katkera kansa. Niitähän ovat ainakin Puola ja Baltian maat, Suomen nykyiset viitekehykset.