Irtisanomisten vaara: Laphan hen­ki­lös­töä kos­ke­vat yt-neu­vot­te­lut alkavat tors­tai­na

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Kolumni

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa ra­kas­taa – eikä rak­kaut­ta voi koskaan omistaa

Toimittaja Hanna-Mari Räsänen, kolumnikuva.

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen", sanoo Raamatun Korinttilaiskirje.

Tuon lauseen kuulin viikonloppuna eräässä pohjois-savolaisessa kirkossa, kun ystäväni meni naimisiin.

Pidot olivat perinteiset häävalsseineen ja kimpun heittoineen. Kesäilta suorastaan väreili hellyyttä. Eikä liikutukselta vältytty, sillä rakkaus liikuttaa.

Mutta mitä se kaiken peittävä, uskova, toivova ja kärsivä rakkaus oikeastaan on?

Yksi rakkauden kohde tai tapa rakastaa ei ole parempi kuin toinen, eikä rakkautta voi omistaa tai säännöstellä.

Kulttuurituotteissa rakkautta esitetään yleensä sen romanttisessa ja seksuaalisessa muodossa. Ja se onkin monelle ensimmäinen mielleyhtymä sanasta rakkaus. Rakkaus on kuitenkin paljon muutakin kuin parisuhteita.

Rakastaa voi käytännössä mitä vaan ja rakkautta voi osoittaa lukuisin eri tavoin. Rakkautta voivat olla kauniit sanat tai huolenpito, mutta myös asioihin puuttuminen tai irti päästäminen.

Tyhjentävää määritelmää tälle järisyttävälle tunteelle tuskin löytyy.

Terveyskirjaston mukaan rakkaus on muun muassa tekoja toisten hyväksi, läsnäoloa, luottamuksen osoittamista ja lohdutuksen jakamista.

Joskus suurinta välittämistä on se, että päästää toisen lähtemään. Jos parisuhteessa elämäntavoitteet eivät kohtaa, on reilua lähteä eri teille ja antaa toiselle mahdollisuus toteuttaa toiveensa.

Mahdollisuus päästää irti ei tarkoita, etteikö voisi yrittää. Laittaa itseään likoon ja tehdä muutoksia. Onhan rakkaus myös kompromisseja, jotka vaativat toisinaan epämukavuusalueelle menemistä.

Syvintä itseään ei ole kuitenkaan syytä yrittää muuttaa, sillä rakkauttahan on myös itsensä ja toisen hyväksyminen sellaisenaan.

Tarvitsemme rakkautta. Eräiden tutkimusten mukaan rakkaus, kiintymys ja hyvät sosiaaliset suhteet ikään kuin rokottavat ihmisen vaikeuksia vastaan.

Toiselta ihmiseltä vastaanotettua rakkautta on vaikea korvata millään. Ihmisolentoina meillä on kyky ymmärtää toisiamme erityisellä tavalla, kommunikoida sanoin ja teoin.

Kyky rakastaa punoo yksilöistä yhteisöjä, jotka tuovat turvaa. Rakkaus on sisäänrakennettuna meihin. Kuten Korinttilaiskirjeessä sanotaan, kielillä puhuminen lakkaa ja tieto katoaa, mutta rakkaus ei koskaan häviä.

Rakkaus ei kuitenkaan ole vain ihmissuhteisiin kuuluva asia.

Sitä, mitä muuta rakkaus on kuin aivokemiallinen reaktio, ei voi määritellä kukaan muu kuin rakkautta kokeva ihminen.

Yksi rakkauden kohde tai tapa rakastaa ei ole parempi kuin toinen, eikä rakkautta voi omistaa tai säännöstellä. On vain tunne, joka saa meidät toimimaan pyyteettömästi ja kokemaan merkityksellisyyttä.

Väliä ei ole sillä, onko rakkauden kohteena ihminen, eläin, luonto tai harrastus. Rakkauden kohdetta kunnioittaa syvästi ja suojelee.

Rakkaus on harvoin keneltäkään tai miltään pois - eikä sitä ole maailmassa koskaan liikaa.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.