Minua hymyilyttää. Ajattelen: miten rohkeaa, mitä luottamusta! Syksy saa, teatteri avaa ovensa ja esityksiä pääsee katsomaan taas tavalliseen tapaan.

Jos pienen omakotitalon kokoinen juliste jotakin rivien välistä ohikulkijoille julistaa, niin luottamusta: olkaa valmiit, kuten mekin olemme! Tavalliset ajat ovat täällä taas!

Samalla se kuitenkin myös uhmaa rivien välissä ulvovaa uhkakuvaa.