Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Ei jätetä kaveria hädän het­kel­lä

Viime päivien suru-uutinen eduskunnasta pysähdyttää. Tuntematta enempää järkyttävän tapahtuman taustoja, kysymys on ihmisen äärimmäisestä hädästä, jolla ei ole mittaa.

”Kaveria ei jätetä” on sanonta, jonka sisältö on kantanut vaikeiden aikojen yli. Se on rakentanut perustan sille, mitä kollektiivinen vastuuntunto ja solidaarisuus parhaimmillaan tarkoittavat. Sanonnan juuret ulottuvat takavuosien sotiin ja koettelemuksiin, joissa koko yhteisön selviytyminen oli riippuvainen siitä, että ketään ei jätetty yksin.

Kansanedustajan itsemurha on järkyttänyt niin eduskuntaa kuin kansalaisiakin.
Kansanedustajan itsemurha on järkyttänyt niin eduskuntaa kuin kansalaisiakin.
Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Tänä päivänä yhteiskuntamme on monella tapaa muuttunut. Yksilöllisyyttä ja omillaan pärjäämistä korostetaan, ja digitalisaation sekä arjen kiireiden keskellä yhteisöllisyys voi helposti jäädä taka-alalle. Usein yhteyden puute muihin ihmisiin saattaa näyttäytyä välinpitämättömyytenä, vaikka taustalla olisi vain arjen uupumus tai keinottomuus siitä, miten kohdata toinen.

Juuri nyt, kun maailma ympärillämme tuntuu muuttuvan nopeasti ja epävarmuus kasvaa, tarvitsisimme enemmän kuin koskaan ”kaveria ei jätetä” -ajattelua. Se ei tarkoita pelkästään ystävän tukemista hädässä, vaan laajemmin koko yhteiskunnan vastuunkantoa heistä, jotka ovat vaarassa jäädä ulkopuolelle.

Yhteiskunta ja kukin yhteisö parhaimmillaan rakentuvat arjen valinnoista, empatiasta ja luottamuksesta. Kun ahnehdimme vähemmän ja löydämme uudelleen yhteyden toisiimme, myös tulevaisuuden haasteet tuntuvat helpommin voitettavilta.

On aika palauttaa mieleen viisaus, joka aikoinaan piti kansakunnan koossa. ”Kaveria ei jätetä” ei ole vain iskulause menneisyydestä, vaan elävä ohjenuora, joka ansaitsee paikkansa myös nykyisessä ja tulevassa Suomessa elävien ihmisryhmien keskinäisessä kanssakäymisessä.

Vain yhdessä, tukien toinen toistamme, voimme olla vahvempia – ja tehdä maamme rajojen sisälle rakennetusta yhteiskunnasta paikan, jossa kenenkään ei tarvitse jäädä yksin.

Tämä kannattaa muistaa myös nykyisessä saamelaispolitiikassa, niin valtionhallinnossa kuin myös saamelaiskäräjien vaaliluettelossa olevien, sekä Inarin- ja metsäsaamelaisten keskinäisissä suhteissa.

Kari Kyrö