Ehdotus lasten yk­si­näi­syy­den eh­käi­se­mi­sek­si: mummot ja papat kou­luil­le

Lapsen yksinäisyyden ehkäiseminen on aina aikuisen asia.

Mira Karhu ja Aslak Rantakokko Nyt riitti yksinäisyys -seminaarissa. Osa yksinäisistä voi olla yksin omasta halustaan, mutta eivät läheskään kaikki.
Mira Karhu ja Aslak Rantakokko Nyt riitti yksinäisyys -seminaarissa.
Mira Karhu ja Aslak Rantakokko Nyt riitti yksinäisyys -seminaarissa.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Lapsen yksinäisyydestä huolehtiminen on aina aikuisen asia. Siitä ovat yhtä mieltä Mira Karhu Tornion Perheiden talolta ja Aslak Rantakokko Suomen Vanhempainliitosta.

Karhu työskentelee pääasiassa alakouluikäisten lasten parissa.

–Lapset hirveän harvoin puhuvat yksinäisyydestään, ja yksinäinen ihminen usein häpeää omaa tilannettaan. Yksinäisyys näkyy siten, että lapsi vetäytyy pois kaveriryhmästä

Aslak Rantakokko tekee töitä erityislasten kanssa.

– Lapsen yksinäisyys voi eskaloitua koko perheen pahoinvoinniksi.

Lapsen yksinäisyys on ehkäistävissä hyvin aikaisessa vaiheessa.

– Ole kiinnostunut, mitä lapsi tekee vapaa-ajalla. Vie lasta harrastuksiin, ja muista, että on olemassa muitakin harrastuksia kuin kilpaharrastuksia. Lapsen kanssa voi mennä perheiden kohtaamispaikkoihin, joissa järjestetään avointa toimintaa. Lähde niihin lapsen kanssa yhdessä, sillä yksin meneminen voi olla lapselle pelottava asia. Äläkä koskaan sano lapselle, että skarppaappa nyt vähän, Mira Karhu toteaa.

Lapsen harrastuksista, kohtaamispaikoista tai vaikkapa leikkipuistoista voi löytyä ystäviä myös lasten vanhemmille. Kokonaiset perheetkin voivat olla yksinäisiä, ja yksinäisyys periytyy.

–Yksinäisyys saattaa aiheuttaa sairauksia ja tuntua fyysisinä kipuina. Tarvitsemme toisen ihmisen ollaksemme ihmisiä, Karhu toteaa.

Aslak Rantakokko toteaa, että vanhemman huoli lapsen yksinäisyydestä on aina oikeutettu. Vanhempi rakastaa lastaan, joten vanhemman huoli on otettava tosissaan. Rantakokko huomauttaa, ettei lapsen yksinäisyyden ehkäisy ole mitään rakettitiedettä.

– Jos lapselta tai nuorelta joka päivä joku kysyy, että mitä kuuluu, niin ollaan aika pitkällä.

Suomen Vanhempainliitto tekee töitä kodin ja koulun rajapinnassa: vanhempien, lasten ja kasvuympäristöjen koulujen ja varhaiskasvatuksen parissa.

– Jos yksinäisyyden kierre lähtee kouluympäristöstä, se näkyy vielä silloinkin, kun aletaan miettiä omaa asuntoa, parisuhdetta ja ammattia. Kääntäisin keskustelun siihen, miten pieni lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi koulussa ja päiväkodissa. Ne ovat paikkoja, joissa lapset viettävät valveillaoloajastaan puolet tai yli puolet. Ei ole aivan yhdentekevää huomataanko heidät siellä, Aslak Rantakokko kertoo.

Hän toteaa, että lapsuudesta lähtevä yksinäisyyden kierre näkyy ihmisessä aikuisikään saakka: kun aletaan miettiä omaa asuntoa, hankkia ammattia parisuhdetta.

–Yksinäisyyttä ennaltaehkäistään siten, että kaikilla on oikeus olla omanlaisiaan paikoissa, joissa he viettävät aikaa, oppivat, elävät ja kuntoutuvat.

Rantakokon mukaan kouluissa on työkaluja yksinäisyyden ehkäisemiseen.

– Koulujen arviointikeskusteluissa voidaan miettiä, puhutaanko vain kouluaineista vai puhutaanko vaikkapa harrastuksista ja kouluaineista. Lapsi voi olla näissä keskusteluissa hiljainen, ja olemme liitossa kehittäneet näihin keskusteluihin symboleja käyttävän Kesy-keskustelu -työkalun.

Rantakokon mukaan koulujen ovet ovat näinä päivinä enemmän avoinna kuin koskaan.

– Koulujen arkeen saisivat osallistua koulujen lähiyhteisöt ja järjestöt, mummut ja papat. Siten, että opettajat eivät olisi niitä ainoita aikuisia ja korvia koulun käytävillä ja välitunneilla.

Hän kertoo, että mummojen ja pappojen kouluvierailuista on positiivisia kokemuksia.

– Kouluissa joissa tällaista tapahtuu, niin kaikki ovat tyytyväisiä. Kouluun tulevien mummujen ja pappojen ei tarvitse kauaa yksin ruokalassa istua, kun jo lapset pölähtävät juttusille. Onko koulujen lähellä asuvilta eläkeläisiltä kysytty, haluaisivatko he tulla koululla käymään?

Näin merilappilaiset koulut ehkäisevät yksinäisyyttä –­ ”Koulupäivä on onnistunut, kun siellä on kavereita”
Taina Nuutinen-Kallio

Lounais-Lappi kysyi merilappilaisista kouluista, miten niissä ehkäistään lasten yksinäisyyttä. Tornion Raumon koulun rehtori Katri Keisu, Keminmaan keskuskoulun ja lukion rehtori Helena Niemitalo sekä Kemin Sauvosaaren koulun rehtori Heli Veijola ja Syväkankaan koulun rehtori Susanne Nyman kertovat, että kouluissa on yksinäisiä lapsia lapsia ja nuoria. Tietoa yksinäisistä lapsista saadaan tarkkailemalla, heidän kanssaan keskustelemalla ja hyvinvointikyselyillä. Useissa kouluissa on tukioppilastoimintaa.

– Osa yksinäisistä ei löydä välttämättä ystävää kouluyhteisöstä, joku on joskus sanonut olevansa yksin omasta tahdostaan, Katri Keisu toteaa.

Torniossa yksinäisiä tuetaan yksilöllisen oppilashuollon kautta, moniammatillisella yhteistyöllä, jolloin yksinäistä pystytään ohjaamaan mukaan esimerkiksi erilaisiin harrastustoimintoihin tai kaupungin tai seurakunnan nuorten toimintaan.

– Teemme tiivistä yhteistyötä Tornion kaupungin nuorisotoimen, erityisesti koulunuoriso-ohjaajatoiminnan ja etsivien nuorisotyöntekijöiden kanssa. Lisäksi Torniossa toimii useita hankkeita muun muassa Kaikista paras kaveri -hanke ja Kamraatti -hanke, joiden yhtenä tavoitteena on löytää yksinäisille ystäviä. Meidän koulussamme on myös hyvin aktiivinen ja ohjattu tukioppilastoiminta, jonka yhtenä tavoitteena on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääminen kouluyhteisössä, Keisu kertoo.

Heli Veijola Kemistä kertoo, että koululla on paljon keinoja tutustuttaa lapsia toisiinsa.  Aikuiset koululla tietävät, kuinka tärkeää on estää yksin jäämistä.

– Teimmekin jo pari vuotta sitten päätöksen, että meidän koululla ei huudeta joukkueita, eikä kukaan saa sanoa, että: ”Tuon pari en ole”. Omalla koulullamme arvomme parit aina eri menetelmin, joskus jopa välituntikaverin. Kun tullaan tutuksi jäädään vähemmän yksin. Lapset tietävät myös käytännön, että kaikki ovat tervetulleita koulupäivän välituntileikkeihin ja erityistä kiitosta saa hän, joka pyytää toisia mukaan. Opettajien ja ohjaajien tehtävä on myös havainnoida, jos joku on yksin ja ohjata oppilasta muiden seuraan. Koulussa lapsille tärkeintä ovat kaverit, kaverit ja kaverit. Eli koulupäivä on onnistunut, kun siellä on kavereita.

Susanne Nyman Syväkankaan koulusta kertoo, että yksinäisyyden syistä päällimmäisenä tulee mieleen taitamattomuus sosiaalisissa suhteissa.

– Tukioppilaamme seuraavat yhdessä henkilökunnan kanssa yksinäisyyttä välitunneilla ja oppitunneilla opettajat jakavat ryhmiä siten, ettei kukaan joutuisi olemaan yksin. Jokainen henkilökunnan jäsen pyrkii kohtaamaan kaikki koulumme oppilaat huolimatta siitä opettavatko ja ohjaavatko he oppilaita vai eivät. Aloitamme myös PT-ohjaukset Hepolan koulun mallin mukaisesti oppilaille, joilla on haasteita yksinäisyyden kanssa. Yksinäisyyttä voidaan ehkäistä rakentamalla toimintakulttuuria, jossa hyväksytään erilaisuus ja erilaiset vahvuudet, Nyman sanoo.

Helena Niemitalo toteaa, että yksinäisyyden syitä on yhtä paljon kuin yksinäisiäkin.

– Joskus nuori, jolla näyttää olevan hyvin paljon ystäviä, kokee itsensä yksinäiseksi. Joskus taas yksinäiseltä vaikuttava nuori ei kerro olevansa yksinäinen, sillä hänen parhaat ystävänsä saattavat olla koulun ulkopuolella omien harrastusten parissa.

Niemitalo kertoo, että Keminmaassa koulun henkilökunta seuraa nuoria ja heidän hyvinvointiaan. Luokille tehdään hyvinvointikyselyjä ja opettajat seuraavat oppilaita välituntien aikana ja puhuvat yksinäisiltä näyttävien oppilaiden kanssa.

–Heitä pyritään auttamaan ja tarvittaessa ohjaamaan oppilashuollon palveluiden pariin. Arjessa tärkeää on huomaaminen ja keskusteleminen, hän tähdentää.

Keminmaassa on käynnistetty tukioppilastoiminta, jossa on mukana aktiivisia toisten hyvinvoinnista kiinnostuneita nuoria.

– Tämän lukuvuoden ajan koulussamme toimii koulunuoriso-ohjaaja, joka on nuorten lähellä arjessa ja järjestää toimintaa yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Koululle avattiin pieni nuorisotila, joka toimii hiljaisena huoneena päivän vilkkaimman välitunnin aikana. Lisäksi sivistystoimi järjestää tyttökerhotoimintaa.