Kolumni: Ro­va­nie­men kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pitää estää ve­ro­va­ro­jen kaap­paus lait­ta­mal­la kylien säätiö ruotuun

pääkirjoitus: Tuu­li­voi­ma tar­vit­see tuek­seen sää­tö­voi­maa, jonka riit­tä­vyys on uhat­tu­na

Kolumni

Edus­kun­nas­ta: Pe­rin­tö­ve­rol­la tulisi olla kym­me­nen vuoden mak­su­ai­ka

Lapin kansanedustajat kirjoittavat Eduskunnasta-kolumneja vuoroviikoin. Tällä viikolla vuorossa on keskustan Markus Lohi.
Lapin kansanedustajat kirjoittavat Eduskunnasta-kolumneja vuoroviikoin. Tällä viikolla vuorossa on keskustan Markus Lohi.
Kuva: Jussi Leinonen

Perintövero on yksi eniten ristiriitoja herättävistä veroista. Viimeksi Lähi-Tapiolan teettämässä tutkimuksessa useimmat suomalaiset luopuisivat perintöverosta. Lähes puolet korvaisi sen luovutusvoittoverotuksella.

Perintöveron etuna on se, ettei se vaikuta suoraan kulutukseen ja sitä kautta talouskasvuun tai heikennä työn kannustavuutta. Perintö- ja lahjavero tuottivat vuonna 2021 yhteensä 826 miljoonaa euroa. Summasta valtaosa kertyy nimenomaan perintöverosta. Kroonisen budjettialijäämän aikakautena ei ole myöskään helppo luopua melko hyvin tuottavasta veromuodosta, kun korvaavat verotuotot ovat varsin epävarmat.

Myös Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on antanut suosituksen, jonka mukaan perintöjä ja lahjoja olisi syytä verottaa riittävästi, jotta varallisuuserot eivät pääse kasvamaan liian suuriksi.

Tärkeysjärjestyksessä kiireellisempää taitaa olla myös työnteon kannustaminen keventämällä tuloverotusta. Pitkällä tähtäimellä tavoite tulisikin olla, että lisätyönäkin tienatusta palkasta jäisi aina vähintään puolet käteen.

Vaikka perintö- ja lahjaverolle voidaan poliittisesta ja taloustieteellisestä näkökulmasta riippuen löytää myös perusteluja, koskaan ei ole tiettävästi esitetty, että perintö- ja lahjaverotuksen tarkoituksena olisi pakottaa saadusta omaisuudesta luopumiseen. Nykymuodossaan perintö- ja lahjaverotuksella on kuitenkin liian usein tällainen vaikutus.

Perintö- ja lahjaverolle myönnettävä pitkähkö maksuaika korjaisi tämän epäkohdan. Siksi esitän, että perintö- ja lahjavero tulisi voida maksaa kymmenessä vuodessa ilman korkoa. Tällöin useampi verovelvollinen voisi vapaammin harkita, kannattako perittyä tai lahjaksi saatua omaisuutta myydä vai pitää itsellään.

Maksuajan myöntäminen helpottaisi olennaisesti myös niitä käytännössä varsin hankalia tilanteita, joissa lesken käyttöoikeus rajoittaa omaisuuden myyntimahdollisuuksia samalla, kun vero erääntyy lasten maksettavaksi.

Maksuajan myöntäminen helpottaisi olennaisesti myös niitä käytännössä varsin hankalia tilanteita, joissa lesken käyttöoikeus rajoittaa omaisuuden myyntimahdollisuuksia samalla, kun vero erääntyy lasten maksettavaksi.

Veronmaksun kannalta hankalia ovat myös tilanteet, joissa perittyä omaisuutta ei onnistuta myymään veron maksua varten. Tällainen tilanne voi syntyä vaikkapa perittäessä syrjäseudulla sijaitseva omakotitalo. Ongelmallinen on myös tilanne, jossa omaisuuden arvo laskee verotusarvon määräytymishetken ja myynnin välissä.

Kymmenen vuoden maksuaika on jo käytössä niissä tapauksissa, joissa yrityksen sukupolvenvaihdoksen verohuojennus tulee sovellettavaksi.

Uudistuksen yhteydessä tulee harkita myös II-veroluokan poistamista. Tällöin sisaruksilta, sitä kaukaisimmilta sukulaisilta tai vierailta ei perittäisi kaksinkertaista veroa nykyiseen tapaan.