Hallituskauden ensimmäistä valtion talousarviota laadittaessa karu totuus selviää pikkuhiljaa kaikille. Vaalitaistelun ja hallitusneuvottelujen huuman haihduttua moni miettii, mitä tuli sovittua. Kohta he miettivät, mitä tuli luvattua, sillä lahjomattomat numerot ovat kaikille samat. Aiemmin annetut löysät lupaukset tulevat maksuun kaikkien kohdalla.
Politiikka on – onneksi paljon muutakin kuin matematiikkaa. Politiikka on arvovalintoja. Täytyy tehdä jyvitykset, kuinka paljon rahaa käytetään koulutukseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin, eri etuuksiin, yritystukiin, ympäristönsuojeluun, liikenneinvestointeihin, tutkimukseen ja esimerkiksi asehankintoihin.
Samalla täytyy ratkaista, mistä rahat kaikkeen hankitaan. Paljonko kerätään veroja ja millä keinoin, paljonko otetaan velkaa ja paljonko myydään meidän kaikkien yhteistä omistusta. Valtionyhtiöiden osakkeiden myynti on ollut turhan helppo tapa paikata talousarvion aukkoja hallituksen väristä riippumatta. Sitä syntitaakkaa kantavat kaikki puolueet.
Yksi kuluerä on kuitenkin pidetty visusti lähes kaiken kritiikin ulkopuolella. Se on Suomen historian suurin hankinta, Hornet-hävittäjät korvaavan uuden sotakoneen ostopäätös.
Eduskunnasta ei löydy yhtään päätöstä, että Suomi hankkisi 64 uutta hävittäjää. Kuitenkin tällaista mielikuvaa ruokitaan edelleen myös tiedotusvälineiden toimesta.
Uusien hävittäjien ostohinnaksi lähtökohtatilanteessa määritellään 7–10 miljardia euroa. Kolmen miljardin euron käppi ostohinnassa on saman suuruinen, kuin koko puolustusministeriön pääluokan vuosimenot. Erikseen tulevat vielä elinkaarikustannukset, joista on vain arvailuja. Samaan aikaan puolustusvoimien henkilöstö kamppailee jaksamisongelmien kanssa.
Sotakoneiden jättihankintaa ajetaan osin perusteettomilla uhkakuvilla. Sanotaan myös, että näistä asioista eivät poliitikot mitään ymmärrä.
On se joskus mennyt pieleen upseereillakin. Eduskunta tyrmäsi aikoinaan taisteluhelikopterien hankinnan, eikä niiden perään kukaan ole sittemmin itkenyt. Eikä ilmatyynyalusten hankintaakaan haluta juuri muistella.
Aseisiin käytetyt miljardit ovat meidän kaikkien veroeuroja tai meidän piikkiin otettua valtion velkaa. Siksi kansalaisten täytyy saada tietää, onko tämä kaikki tarpeen uskottavan puolustuksen ylläpitämiseksi, ja poliitikoilla tulee olla selkärankaa kyseenalaistaa. Esimerkiksi vihreät eivät ole arvostelleet hävittäjähankintaa, eivät edes ympäristösyin?