Iltasanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoitti pari päivää sitten kolumnin otsikolla ”Milloin tästä maasta tuli 17 sekunnin Suomi”. Hän nosti esille polttavan ongelman. Sosiaalisen median huutavaa väkijoukkoa on alettu pitämään asiantuntijoina ja samalla on unohdettu suhteellisuudentaju.
Appelsin peräänkuuluttaa vastuullisuutta, johon kuuluu asioiden perinpohjainen harkinta. Nyt harkinnan tilalle on tullut paniikki.
Somessa pahis tuli poliisista, eikä niistä, jotka osoittivat mieltään lakien vastaisesti ja jättivät poliisin kehotukset noudattamatta. Asetelma käännettiin siis päälaelleen.
Me maltilliset lakeja kunnioittavat kansalaiset joudumme kysymään yhä useammin itseltämme Appelsinin tavoin, onko maailma ympärillämme tullut hulluksi. Appelsinin kirjoitus on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että sosiaalisen median lisäksi nimenomaan iltapäivälehdet, joista yhtä hän johtaa, ovat olleet ruokkimassa kaikenlaisia kohuja. Lööpit tunnetusti liioittelevat.
Lisää suhteellisuudentajua tarvittaisiin myös puoli vuotta sitten Suomeen saapuneen Covid-19 viruksen torjunnassa. Vaikka tärkein ohjaava tekijä tulee olla ihmisten hengen ja terveyden suojeleminen, tilanne olisi vaarallinen, jos päättäjien pöydissä vakaan harkitsevuuden tilalle tulisi paniikki tai pelko. Tällöin uusin tieteellinen tieto ja yhteiskunnan kokonaisetu saatettaisiin sivuuttaa.
Rajoitustoimenpiteet tulee aina mitoittaa sellaisiksi, että ne ovat oikeassa suhteessa mahdollisiin muihin vaikutuksiin ja taudin torjuntaan. Jokaisen rajoitustoimen tulee täyttää myös välttämättömyysperiaate: vähäisemmillä rajoitustoimenpiteillä ei saavutettaisi tavoiteltua päämäärää. Kolmanneksi toimenpiteiden tulee olla tarkoituksenmukaisia eli tehokkaita tavoitellun päämäärän saavuttamisessa.
Näiden periaatteiden noudattamisessa ei olla nyt täydellisesti onnistuttu. Tästä ovat ”hyvinä” esimerkkeinä epämääräiset ja kohtuuttoman vitkastelun kohteena olleet matkustamisen linjaukset ja ravintolarajoitukset.
Ravintolarajoitusten osalta jouduimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tekemään perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen mittavan korjaustyön. Matkustussääntöjen osalta laki meni kokonaan uusiksi. Jokainen tähän työhön käytetty päivä pahentaa matkailualan ahdinkoa ja hyvinvointitappioitamme. Tilanne on surkea.
Koronaviruksen torjunta on pitkälti riskienhallintaa. Viruksen täydellisen hallinnan rajoitustoimin voisimme ehkä saavuttaa vain tuhoamalla ihmisten elinkeinot ja hyvinvoinnin. Se olisi karmea lopputulos.
Niin sosiaalinen media kuin politiikkakin kaipaa nyt maltillista järjen ääntä. Asiat tulee laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.