Otin jo aiemmin kantaa demokratian kaventumiseen Kemissä. Nyt sitten nähtiin episodi Kemin suurimman puolueen valinnoissa, joissa kaksi eniten ääniä saaneet naisehdokkaat eivät saaneet niin merkittäviä luottamuspaikkoja, joihin heidän huomattava äänimääränsä olisi edellyttänyt. Lasikattoa ei ole vielä rikottu lopullisesti.
Keminmaasta kuuluu myös kummia. Siellä eniten ääniä saanut yhtymä jäisi sivuosaan paikkaneuvotteluissa.
En tunne taustoja riittävästi, mutta asiaa vierestä seuranneena voisin todeta, että sen minkä taakseen jättää, edestään löytää. Juuri ennen vaaleja tehty, tiettyjen luottamushenkilöiden hyllyttäminen saattoi juridisesti olla perusteltu, mutta se, miltä se näytti moraalisesti, herätti epäilyksen tarkoituksenhakuisuudellaan.
Se oli aika kaukana vaalirauhan julistuksesta, jonka kaikki olivat siellä allekirjoittaneet aikoinaan. Yhteistyöhaluisuutta se ei ainakaan kasvattanut. Kovaa on poliittinen peli myös Keminmaassa.
Lapin hyvinvointialueen (Lapha) hallituspaikoista on myös käyty kovaa vääntöä. Keminmaan ehdokas, alueemme ainoa hallitusjäsen, sivuutettiin hallituspöydästä. Oliko kyseessä liian aktiivinen alueemme puolustaja vai mikä oli syynä siihen, että ylivertaisesti parhaan osaajan tilalle äänestettiin ylitorniolainen maanviljelijä? Varmasti pätevä henkilö muuten, mutta tuskin hän on mikään sosiaali- ja terveysalan osaaja kuten Lepojärvi on.
Laphan hallitusvalinnoissa taisi sopivuus mennä osaamisen edelle. Demokratian nimissä ei näköjään kannata olla eri mieltä asioiden esittelijöiden kanssa. Mukavia ja sopuisia perässähiihtäjiä kyllä silti riittää.
Totesin aiemmin, että demokratia on vaikea laji, johon ei ole oikein valmista ohjeistusta. Näissäkin edellä mainituissa tapauksissa demokratian nimissä pyyhitään pöydältä pois roskat, jotka ovat sinne eksyneet. Eiväthän tapaukset näytä hyvältä äänestäjien ja poliittisen uskottavuuden nimissä tehtynä.