Tasalaatuista biomassaa kasvava paju on kiinnostanut talouttamme monella tapaa historian myötä. Koripaju oli 1800-luvun lopulla, ennen muovin aikaa, Euroopan yleisin viljelty puulaji. Parkituspajun kuorta kiskoivat 1900-luvun alkupuoliskolla Pohjanlahden talonpojat. He myivät kuoren Ouluun Åströmin nahkatehtaalle.
Biomassapajun toistaiseksi vaikuttavin tarina liittyy sen kuoreen, siitä löytyneeseen lääkeaineeseen. Kyseessä on kaikkien tuntema aspiriini. Vuonna 1828 saksalainen kemisti Johann Buchner eristi pajusta valkoisen jauheen, minkä hän nimesi salisiiniksi, pajun nimen (Salix) mukaan.
Salisiini kävi kuumelääkkeeksi. Se muokattiin myöhemmin asetyylisalisyylihapoksi. Apteekkeihin lääke tuli myyntinimellä aspiriini.
Salisiinin löytyminen pajusta käynnisti lääketeollisuudessa tapahtumaketjun, mikä hakee vertaistaan. Aspiriinia ja sen johdannaisia syödään maailmalla kaikista lääkkeistä eniten, 100 miljoonaa tablettia päivässä.
Biomassapajun tuleva näkymä on hieman häkellyttävä: ruudin tarve. Taannoin metsästysaseisiin tehtiin mustan ruudin panoksia. Musta ruuti on seos rikkiä, salpietaria ja puuhiiltä. Räjähtävin puuhiili saatiin huokoisesta pajusta.
Ukrainan sodan myötä pajun ja ruudin kytkös on jälleen noussut pöydälle. Ukraina kärsii jo ammuspulasta ja samalla ruudin pulasta. Ruutia ja ammuksia ylipäänsä odotetaan Euroopasta yhä enemmän.
Euroopan ruutiteollisuus on pohjannut paljolti Kiinasta Eurooppaan tuotuun puuvillaan. Alkuvuodesta 2024 tuonti pysähtyi hieman yllättäen, mutta ilmeisen maailmanpoliittisista syistä. Tarvitsemme puuvillalle vaihtoehtoa.
Lyhytkiertopajusta peräisin oleva sellu voi korvata puuvillan ruudissa. Selluteollisuutemme on jo varhaisessa hälytystilassa Ukrainan ammustarpeen vuoksi.
Aspiriini, nahan parkitus ja ruudin valmistus opettivat, mitä kaikkea biomassapajusta voi löytyä. Ehkä kaikkea emme ole osanneet vielä etsiäkään. Huomisen teollisuudella on monipuolisia mahdollisuuksia. Niistä yksi on maailman levottomuuksien myötä ajankohtaiseksi tullut ruutiteollisuus.