Viime aikoina on tullut mieleen, että ay-liikkeen tärkein tehtävä on puolustaa lakko-oikeutta. Toinen tehtävä on ylläpitää luokkayhteiskuntaa.
Minua ihmetyttää ay-väessä se, ettei se pysty uusiutumaan 1970-luvulta. Monet jäsenet on sen huomanneet ja äänestäneet jaloillaan. Varsinkin muuta kuin vasemmistoa kannattaneet jäsenet ovat kyllästyneet tukemaan vasemmistopuolueiden tukemiseen keskittyneitä liittoja.
Työttömyyskassan jäsenyys tuo tarvittavan tuen, eikä monikaan jäsen tarvitse muuta suojaa. Onko ay-liikkeeltä jäänyt huomaamatta, että jäsenet vähenevät kiihtyvää vauhtia?
Hallituksella on Suomen talouden kuntoon laittamiseen kansan tuki takana vaalien kautta. Jos näin ei olisi hyväksyttäisiin se, että ay-liike on Suomessa ylintä valtaa käyttävä instituutti, vaikkei se edusta edes puolta töissä käyvistä. Asiat, joita nyt viedään eteenpäin, ovat aivan normaaleja monissa Euroopan maissa.
Jos AKT menee lakkoon, kun sdp ei ole hallituksen kanssa samaa mieltä, se ei tosiaan ole laillinen lakko. Myös laajat tukilakot, jotka eivät ole missään suhteessa ajettavaan asiaan, tulisi kieltää ja saattaa osallistujat vastuuseen.
Jos olet tehnyt työsopimuksen, olet tehnyt sopimuksen olla töissä työaikana. Kun sopimukset eivät ole voimassa tai jos työnantaja toistuvasti rikkoo sopimusta, voi lakoilla ajaa asiaansa – ei poliittisten puolueiden tukemiseen omaa työnantajaansa vastaan. Jos työantaja hoitaa velvoitteensa sovitusti, miksi häntä vastaan pitäisi lakkoilla? Aika harva on eri mieltä tuosta.
Käsittääkseni hallitus ei ole tekemässä mitään heikennystä palkansaajajärjestöjen työehtosopimuksiin. Edelleen saa lakkoilla työehtojen vuoksi. Lakko-oikeus säilyy tämän jälkeenkin.
Ammattiliittojen tuleekin keskittyä työntekijöiden hyvinvointiin. Jos neuvottelukyvyt ovat niin heikot, että mitään ei saada kuin lakkoilemalla, on itsetutkiskelun paikka.