”Tämä jääräpäisyys, jolla hallitus sivuuttaa työmarkkinaosapuolista palkansaajapuolta, on kyllä hämmentävää”, Tampereen yliopiston yhteiskuntapolitiikan dosentti Satu Ojala sanoo STT:lle. Hänen mielestä jääräpäisyyttä esiintyi vain toisella osapuolella.
Kuitenkin kyse on jälleen siitä, kuten Sipilän hallituksen aikana, että SAK ja Teollisuusliitto katsovat olevansa demokraattisesti valitun eduskunnan yläpuolella ja eduskunta saa säätää vain lakeja, jotka kyseiset järjestöt hyväksyvät.
Ongelma on siinä, ettei SAK suostu neuvottelemaan mistään, jos heidän uhkavaatimuksiinsa ei suostuta. Mitä neuvottelua semmoinen on?
Asenne on tämä siitä huolimatta, ettei kyseessä olevaa valtaa ole perustuslaissa heille annettu. Tässä tilanteessa Suomen talouden heikentäminen ”pelaa” vain Venäjän pussiin. Tämäkö on tarkoitus? SAK on maailman vanhoillisin ammattijärjestö. Se ei ole hyväksynyt juuri mitään muutoksia sitten 1950-luvun alun.
Työelämäuudistuksia on pakko saada aikaiseksi. Kun se ei ole vuosien vatvomisen jälkeenkään neuvotteluteitse onnistunut, uudistukset on tehtävä lainsäädännöllä. Ay-johto ei osaa tai halua neuvotella asiasta vaan kuvittelee, että lakkoasetta käyttämällä he pystyvät sanelemaan ehdot tai estämään uudistukset. Ei tätä maata rakenneta lakkoilemalla.
Luulen, että jos ay-liike tekisi jäsen kyselyn, lakosta putoaisi pohja pois. Järjettömällä lakkoilullaan se kamppailee olemassaolostaan – on menettänyt jäseniään ja uhoaa voimallaan. Demokratiassa hallitus päättää eduskunnan myötävaikutuksella siitä, millaista politiikkaa noudatetaan. Etujärjestöillä ei ole veto-oikeutta.
Ay-liike vähät välittää siitä, että Suomessa järjestettiin huhtikuussa eduskuntavaalit, joiden seurauksena valta maassamme vaihtui. Osa ay-liikkeestä näyttää valitettavasti ajattelevan, että sillä on historiallinen veto-oikeus parlamentaarista luottamusta nauttivan hallituksen toimiin.