Au­to­toi­mit­ta­ja Kari Pit­kä­nen koeajoi hyvän ja halvan: ro­ma­nia­lai­nen Dacia Stepway tekee au­tonos­ta­jan unel­mas­ta melkein totta

Koko homma ei vie aikaa kuin muutaman minuutin – ainakin periaatteessa. Kun käänsin telineet takaisin kaiteiksi, yksi ruuveista ei enää suostunut enää kiristymään pohjaan saakka. Jouduin palauttamaan auton takaisin maahantuojalle toinen kaide löysällä.

Kaiteiden asennon vaihtaminen onnistuisi helpommin jonkinlaisella pikakiinnityksellä. Tällöin ei olisi vaaraa siitä, että joku malttamaton runttaa ruuvin pohjaan väkisin ja murtaa kierteet. Jos niin käy, kaide ei kiristy kunnolla enää mihinkään asentoon. Toteutus siis ontuu, vaikka oikeilla jäljillä ollaankin.

Maavaraan lisäsenttejä

Dacia-autoja alettiin valmistaa Nicolae Ceaușescun hallitsemassa Romaniassa vuonna 1968. Merkki teki alusta alkaen yhteistyötä ranskalaisen Renaultin kanssa.

Nykyisin Renault omistaa Dacian kokonaan ja on brändännyt sen maailmalla hyvin tunnetuksi halvempien automallien valmistajaksi.

Tunnetuin Dacia-malli on juuri Sandero, joita on tehty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Nyt on vuorossa jo mallin kolmas sukupolvi. Edullisin Sandero maksaa Suomessa 12 400 euroa, ja Dacia Stepwayn lähtöhinta on 2 000 euroa korkeampi. Halvimmillaan molemmat maksavat vähemmän kuin huippuvarustellut mopoautot tai tavalliset traktorimönkijät.

Perustason Sandero on perinteinen pieni tylppäperäinen henkilöauto, kun taas Sandero Stepwaysta löytyy muutamia kompaktin katumaasturin tai niin sanotun crossover-mallin piirteitä. Esimerkiksi maavaraa on yli neljä senttiä enemmän, pyörät ovat vakiona 16-tuumaiset ja etu- sekä takapuskuria on ”meikattu” alleajosuojilla.

Stepwaylla pärjääkin vielä suomalaisilla hiekka- ja mökkiteillä sekä kevyessä maastossa. Oikeasti hankalissa paikoissa ei näin kevytrakenteista autoa kannata testata.

Vaikka perusrakenne on entistä jäykempi ja yhteinen esimerkiksi Renault Clion kanssa, Dacian edullisuuden aistii erityisesti maantieajossa. Alusta pomputtaa herkästi, ja matkustamon melutaso alkaa kohota. Kulku hiemankin korotettuun pikkuautoon on kuitenkin helppoa, ja iso lasipinta-ala takaa hyvän näkyvyyden.

Toimiva CVT-vaihteisto

Konepellin alta löytyy yksilitrainen turbo, josta otetaan irti 67 kilowatin eli 90 hevosvoiman teho. Resurssit riittävät arkiajoon mainiosti, eikä käyntiääni kohoa liian kimeäksi. Voimaa välittää portaaton CVT-automaattivaihteisto.

Stepwayssa voimansiirto toimii ehkä paremmin kuin missään kokeilemassani CVT-vaihteistoilla varustetussa autossa. Dacia ei kärsi nykimisestä tai vaihtamisen viiveistä.

Pikkuturbon ikävä puoli on, että sillä saa bensiinin palamaan vauhdikkaasti. Koeajomatkan keskikulutus huiteli yhdeksässä litrassa. Se on tällaiselle autolle yksinkertaisesti liikaa ja 1,5 kertaa enemmän kuin testeissä saavutettu normikulutus.

Sanderojen sähköisen ohjaustehostimen tehostus muuttuu ajonopeuden kasvaessa. Ohjaus ei onneksi ole ylikorostetun keveä edes kaupunkiajossa. Moottoritiellä sivutuuli haukkaa väliin kiinni korkeaan koriin turhan hanakasti.

Perusasiat ovat kuosissa. Matkustamossa mahtuu istumaan suorana, ja tila on toteutettu viihtyisästi. Penkit ovat sopivasti jämäkät. Sopiva istuma-asento löytyy, kun nyt ohjauspyörän etäisyyttäkin voi säätää oman maun mukaan.

Tämä ominaisuus tulee vakiovarusteena Comfort-tason autoihin. Alimmat varustetasot tuntevat nimet Access ja Essential.

Kahden tähden testitulos

Jos symppis Sandero Stepway jossakin antaa isommilleen tasoitusta, niin turvallisuudessa. Malli kirjautti tuoreessa Euro NCAP -törmäystestissä vaatimattomalta kuulostavan kahden tähden tuloksen.

Parempaan luokitukseen eli neljään tai viiteen "törmäystähteen” vaadittaisiin uusinta ajoavustinteknologiaa. Sitä Dacioissa ei ole (vielä) tarjolla.

Sanderoista puuttuvat kaistavahti sekä jalankulkijaan ja pyöräilijään reagoiva hätäjarrutusjärjestelmä. Ne tietenkin myös nostaisivat myyntihintoja.

Nytkin Sandero Stepway täyttää luultavasti useimpien ostajien turvallisuusvaatimukset. Vakiovarusteina on kuusi turvatyynyä – siis myös ikkunaturvaverhot – ESC-ajovakauden hallinta sekä aktiivinen hätäjarrutustoiminto. Autoihin on asennettu myös pakolliseksi varusteeksi tullut hätäpuhelujärjestelmä.

Lisävarustelukin onnistuu – ja vieläpä edullisesti.

Esimerkiksi koeajoautoon oli tehtaalla asennettu lisähintaan katvealueen valvonta, peruutuskamera ja pysäköintitutka eteen. Koko paketin yhteishinta oli 311 euroa. Vastaavasti Media Nav -multimedianäyttö maksaa vain 265 euroa. Varapyörän saa takakonttiin parilla sadalla eurolla.

Auton takuuaika on kolme vuotta tai 100 000 kilometriä, ja kahden vuoden lisätakuuaikakin on saatavissa.