Lordi on aina ollut fiktiivinen yhtye ja Tomi Putaansuun elämänmittaisen roolipelikampanjan sivutuote.

Siispä kaikenlaisia postmodernismin käsitteitä tekee mieli hamuta, kun hirviöbändin uusin levy kuvittelee Lordin vielä kerran uudestaan: entä jos Lordi olisikin ollut yksi rockin 60-luvun lopun murroksen yhteydessä syntyneistä klassikkobändeistä – niistä, jotka aloittivat bluesin pohjalta, hankkivat sitten ajanmukaisemmat vahvistimet ja keikka-areenoikseen olympiastadionit ja etenivät vääjäämätöntä latua stratosfääriin ja sarjakuvamaailmaan, missä Putaansuu on toki aina mieluiten asunut.