Sisäolento. Pietu Arvolan animaatio- ja mustekynäteoksia Studio Mustanapassa 29.4. saakka. Kairatie 3 Rovaniemellä. Avoinna: ti-to klo 12–18, pe klo 11–17, la klo 12–16.
Videoteoksessa Sisin outo musta aurinko imee kertojan elinvoiman itseensä.
Yhdessä kohtauksessa näytetään ihmisistä tyhjää konttoria. Näyttöpäätteet vilkuttavat. Yhtäkkiä yksi niistä menee pimeäksi.
Harhailijoiden valtakunta
Lyhytelokuva sujuu lakonisella ranskan kielellä.
Teos on tekstitetty englanniksi.
Ranskalaiset 1950- ja 1960-lukujen uuden aallon elokuvat – Nouvelle Vague – toivat esiin henkilökohtaisia ja subjektiivisia tarinoita. 1960-luvulla ei pystytty kuvittelemaan sellaista dystopiaa, mikä nykyinen todellisuutemme on.
Yritystä oli.
Kuuluisaksi tulleessa ranskalaisohjaaja Jean-Luc Godardin teoksessa Alphaville, une étrange aventure de Lemmy Caution (1965) rakastavainen pari taistelee myös tietokonetta vastaan.
Aikakauden elokuville tyypillinen interiööri on hotellihuone. Ja hiljalleen pyörivä kattotuuletin. Sekä itsensä hukannut - yleensä miespuolinen päähenkilö. Ulkona sataa. Autojen valot pyyhkivät tyhjyyttä hohkaavia pintoja. Jäät sulavat viskilasiin.
Sivistyksen muinainen historia
Nuo aikansa merkkipaalut saattavat olla nykyihmiselle jo tuntemattomia.
Usein ollaan päämäärättömällä pakomatkalla. Elokuvia kuvattiin Pariisin kaduilla ja oikeissa asunnoissa.
Arvolan mustekynäteoksissa kaikki tapahtuu samanlaisissa tyhjissä huoneissa. Tilaa hallitsee hahmo, joka näyttäisi olevan hakemassa muotoaan.
Aikajana lähtee taaksepäin. Kun Frasier lakkaa viimein näkymästä televisiosta, tilalle tulevat muinaisen Egyptin jumalat.
Myös musta monoliitti ilmestyy kuvaan. Onko näkemämme maailma vain heijastumaa muinaisuudesta?
Teknisestä edistymisestä huolimatta kamppailemme edelleen samojen asioiden kanssa.
Laidan yli putoamisen teema tulee yhteiskunnassa tänään yhä useammin vastaan. Tekoäly korvaa taiteilijat. Eivätkä he usein edes itse sitä huomaa.
Markkinatalouden marginaaliin joutuneet ihmiset eivät enää kuulu yhteiskuntaan. Sosiaalisesta mediasta on tullut yleinen tuomioistuin. Ihmiset eivät enää ymmärrä sarkasmin tai ironian tarkoitusta.
Arvolan teosten oudot, välillä muotoutumattomat hahmot huokuvat outoa materiaa. Visiot kuplivat. Arvolan Sisäolento on toimiva tilakokonaisuus. Yksittäisiä kuvia merkittävämpää on yhtenäinen tunnelma.
Kuristava ote tarttuu.
Kenen näyttöpääte sammuu huomenna?
Lue myös: Musta aurinko nousee – kuvan ja äänen kokonaisuuksia toteuttanut Pietu Arvola tekee myös grafiikkaa
Musta aurinko nousee – kuvan ja äänen kokonaisuuksia toteuttanut Pietu Arvola tekee myös grafiikkaa
Maaginen realismi
Maagisessa realismissa arkiseen ja todelliseen maailmaan tunkeutuu elementtejä, jotka eivät ole tästä todellisuudesta.
Tyylisuuntaus tunnetaan paremmin kirjallisuudessa. Maagisen realismin edustajaksi luokitellaan muun muassa Gabriel García Márquezin kirja Sadan vuoden yksinäisyys.
Rinnakkainen maailma voi olla symbolinen, surrealistinen tai jopa fantastinen.
Taidesuuntaukselle on ominaista taianomainen epätodellisuuden tunne.
Maaginen realismi on osa laajempaa, maailmansotien väliin jäävää realistisen ja klassistisen modernismin aaltoa.
Sen on ollut vaihtoehtoinen tapa tuntea sekä aistia satunnaisia tilanteita.
Yhteiskunta- ja ihmiskuvaus voi olla realistista, mutta tapahtumat eivät.
