Kittilän nuorisovaltuusto ilmaisi taannoin huolensa siitä, että Kittilässä ei ole ammattikoulutuslinjoja. Toivomuslistalla oli varsinkin teknisiä aloja, kuten rakennus- ja kaivosala. Tämä ei ole ihme, sillä REDU:n yksikössä Kittilässä ei ole teknisiä ”miesten aloja” ollenkaan.
Kaikille maalaiskuntien nuorille eteen tulee hetki, jolloin oma porukka katoaa ympäriltä ympäri maakunnan ja Suomen. Itselleni lukiolaisena tämä tapahtui vasta täysi-ikäisenä. Nykyisille amiksille tämä tapahtuu jo peruskoulun jälkeen.
Kittilässä teknisesti suuntautuneilla ei ole edes vaihtoehtoa jäädä kotikuntaan, vaikka kunnassa on kiivasta rakentamista ja Euroopan suurin kultakaivos. Tämä johtuu mallista, jolla ammattikoulut aikanaan ajettiin koulutuskuntayhtymiin.
Kittilä on Rovaniemen koulutuskuntayhtymässä, jossa Rovaniemellä yksin on äänienemmistö. Siksi esimerkiksi kymmenen vuoden takaiset puheet toimipisteiden erikoistumisesta jäivät pelkiksi puheiksi. Kittilässäkään ei ole yhtään koulutusalaa, mitä ei Rovaniemellä olisi. Lappia on onnistunut alueellistamisessa paremmin, siellä on ilmeisesti ollut aitoa halua.
Nuorten ikäluokkien pieneneminen alleviivaa ammattikoulutuksen hajauttamisen tarvetta. Keskittämällä ammattikoulutus luodaan tilanne, jossa puolet nuorisosta katoaa paikkakunnalta kokonaan. Se on surullista paitsi paikkakunnalle myös haitallista useille nuorille.
Ammattikoulutusta tulisi hajauttaa siten, että useita aloja ei voisi opiskella kaupunkikouluissa ollenkaan, jolloin hakijat suuntautuvat maalaiskuntiin. Lisäksi tulee kaikissa kouluissa olla tyttöjen ja poikien suosikkialoja.
Olen tehnyt viime kaudella Kittilässä aloitteen, jossa esitettiin koulutuskuntayhtymän vaihtoa, mikäli ei näytä realistiselta saada Kittilään lisää koulutusta. Tilanne ei ole muuttunut, ja nuorisovaltuuston kannanotto osoittaa, että ongelma on edelleen akuutti. Onneksi aloitettani ei käsitelty loppuun, vaan se jätettiin auki jotta siihen voitaisiin tarvittaessa palata.