kolumni: Il­mas­to­pää­tök­sis­sä me­ga­luo­kan ai­ka­tau­lu­vir­he

tähtijuttu: Yhden lähtö tarjosi toi­sel­le kodin – ta­voi­tim­me kolmen muut­ta­jan ketjun ja kur­kis­tim­me kuntien väes­tö­en­nus­tei­siin

pääkirjoitus: Tuu­li­voi­ma tar­vit­see tuek­seen sää­tö­voi­maa, jonka riit­tä­vyys on uhat­tu­na

Tilaajille

Ama­nuens­si Rauni Par­ta­sen väis­tös­kir­ja jäi te­ke­mät­tä, kun tut­ki­mus­ai­neis­to tu­hou­tui tu­li­pa­los­sa – ­kas­ve­ja hän aikoo silti tutkia eläk­keel­lä­kin

Kilpisjärven biologisen aseman pitkäaikaisen amanuenssin kotona pohjoisessa hehkuu viidakko, ja kodin ulkopuolella kohoavat tunturit.

Kilpisjärven biologisen aseman palvelukoordinaattori (ent.amanuenssi) Rauni Partanen on Käsivarren tuntureilla kotonaan. Alun perin savolaisen biologian opiskelijan piti tulla pohjoiseen vain yhdelle kurssille, nyt hän on viihtynyt pohjoisessa jo yli 40 vuotta.
Kilpisjärven biologisen aseman palvelukoordinaattori (ent.amanuenssi) Rauni Partanen on Käsivarren tuntureilla kotonaan. Alun perin savolaisen biologian opiskelijan piti tulla pohjoiseen vain yhdelle kurssille, nyt hän on viihtynyt pohjoisessa jo yli 40 vuotta.
Kuva: Jussi Leinonen

Kun Rauni Partanen saapui ensimmäisen kerran Kilpisjärvelle 41 vuotta sitten, hän ei arvannut tulleensa jäädäkseen. Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman pitkäaikainen amanuenssi ja palvelukoordinaattori oli tuolloin nuori savolainen biologian opiskelija, jonka aikomus oli vain osallistua yliopiston järjestämälle talviekologian kurssille.

Oli huhtikuu ja hanget kauneimmillaan.