Vähemmistöjä on monia. Erään vähemmistöryhmän muodostavat huomattavan älykkäät ihmiset. Huippuälykkäillä tarkoitan henkilöitä, joilla on kyky esimerkiksi suuren tietomäärän omaksumiseen ja erinomainen päättelykyky.
Älykkö näkee aidon syy-yhteyden sielläkin, missä muut eivät sitä näe. Siksi nerous sekoitetaan usein hulluuteen. Mikä menee yli hilseen, sitä pidetään herkästi vähintäänkin kummallisena.
Älykkyystestien perusteella kuulun edellä kuvailemaani joukkoon. Koulussa sain sekä huippuarvosanoja että kateutta ja pakkotasapäistämistä, jos kohta myös ikimuistoisia hetkiä, kuten väittelyharjoituksen yksin koko muuta luokkaa vastaan, koska väittely yksi vastaan yksi-periaatteella katsottiin kohdallani muille epäreiluksi asetelmaksi.
Ihmiskunnan historia todistaa, että huippuälykkyys voi olla siunauksen asemesta myös "kirous", joka tekee elämästä vaikean. Oman kokemukseni mukaan älykkään on usein esitettävä itseään tyhmempää saadakseen hyväksyntää.
Havainnollistan asiaa vertauksella. Tarvitseeko huippu-urheilijoiden huonontaa kilpailusuorituksiaan välttyäkseen joutumasta kansan hyljeksinnän kohteeksi? No ei.
Maailman pinnallistuminen on huonontanut älyköiden asemaa. Atleettisella kropalla ja/tai sosiaalisuudella menestyy nykyään paljon paremmin kuin ”hengen aseilla”. Aikamme pinnallinen henki on myrkkyä syvällisille ihmisille. Niin myös esimerkiksi tieteen tasolle.
Kysynkin hallitusneuvotteluja käyviltä puolueilta, aikovatko ne yrittää tehdä asialle jotakin. Milloin huippuälykkään ei enää tarvitse esittää itseään tyhmempää välttyäkseen ylpeän besserwisserin leimalta? Entä milloin pyritte puuttumaan kansantauti kateuteen?
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.