”Teillä Suomessa ei ole värejä. Ihmiset pukeutuvat vain mustaan ja harmaaseen.”
Näin tulkitsi eräs afrikkalaismuusikko, jonka tapasin huhtikuussa Länsi-Afrikan Beninissä. Istuimme Grand-Popon katukahvilassa ja hörpimme kahvia metallikulhoista. Hän oli ilmestynyt viereeni kuin tyhjästä, kuten sikäläiset tapaavat ilmestyä ja alkanut kertoa keikkareissuistaan Suomeen.
Hän oli nähnyt, mitä puuttui: värit. Niitä ei näkynyt.