Rovaniemi, rakkaani, kirjoitan sinulle tämän kirjeen, jos viimeinkin ymmärtäisit.
Olen katsellut touhujasi sivusta jo pitkään. Tuntuu, etten enää voi seurata vain sivusta, vaan minun täytyy sanoa sinulle jotakin. Sitä kai interventioksikin kutsutaan. Teen sen, koska olet minulle hyvin rakas.
Nyt sinut on vallannut näköalattomuus ja vauhtisokeus. Pelkään, että teet jotain kamalaa ja peruuttamatonta.
Huomaan, että sinulle uhkaa kasvaa torahampaat, 18 kerrosta kuulemma. Et sinä tarvitse niitä, sillä ne olisivat hirvitys. Sen kaikki tietävät, mutta vain sinusta eniten välittävät sanovat sen ääneen.
Olet myös tuhoamassa sydämesi. Yhden niistä merkittävimmistä asioista, joka tekee sinusta sen mikä olet. Kivisen, rikkaan, karun kauniin ja saavutettavan, kaikille niin tärkeän sydämesi olet valmis täyttämään syöpäläisillä, koska joku kuiski korvaasi oikeat sanat.
Sinä olet suuri, joku sanoi Euroopan suurin, mutta sydämiä sinullakin on vain yksin. Kun menetät sydämesi, menetät myös veresi eli meidät, jotka tekevät sinusta muutakin kuin pelkän kuoren.
Markkinamiehet ovat sinut saaneet pauloihinsa ja he markkinoivat sinut rahaksi kiiluvin silmin. He puhuvat sinulle korulausein ja maalaavat kuvaa upeasta tulevaisuudesta. Tosiasia on, etteivät he sinusta välitä. Eivät rakasta sinua kuten minä ja niin moni muu.
Ei heitä kiinnosta se, miltä sinä näytät, mikä sinä olet ja millaista sinun seurassasi on olla. Heitä kiinnostaa vain se mitä sinusta voi saada irti.
Rahanhimo ja huomionkipeys voi saada kenet tahansa sekaisin, en ole sinulle siitä vihainen. Viisautta on huomata, kun menee liian lujaa. Rohkeutta on painaa jarrua silloin, kun niin tarvitsee tehdä.
Toivon ja pyydän, että löydät tämän viisauden ja rohkeuden ennen kuin on liian myöhäistä ja tuhoat itsesi.