“Ihmiskunnalla ei yksinkertaisesti ole varaa jättää tätä malmia kaivamatta.” Näillä sanoin Sodankylän Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueen alla olevaa malmiota kuvaili Anglo American Sakatti Mining -yhtiön toimitusjohtaja Pertti Lamberg Talouselämälle elokuussa 2023.
Lausunto oli jatkumoa toista vuosikymmentä mediassa jatkuneelle hehkutukselle, jonka mukaan Viiankiaavan alla on maailman mittakaavassa poikkeuksellisen runsaasti metalleja. Aloin epäillä tarinaa ja päätin selvittää, onko malmion louhiminen todellakin välttämätöntä ihmiskunnalle vaiko sittenkin vain louhimista suunnittelevalle yhtiölle.
Nopeasti kävi ilmi, että Viiankiaavan esiintymä on metallimääriltään varsin keskinkertainen. Jo aivan naapurissa sijaitseva Kevitsan esiintymä sisältää enemmän metalleja.
Aiheen kansantajuistamiseksi suhteutin esiintymässä olevia metallimääriä maailman muihin esiintymiin ja tuotantoon. Myös media kiinnostui laskelmistani.
Helsingin Sanomien vanavedessä useat mediat kirjoittivat osin raflaavinkin otsikoin siitä, kuinka aiempi uutisointi esiintymän mittaluokasta on ollut harhaanjohtavaa. Sain työstäni runsaasti kiitosta ja positiivista palautetta – etenkin kotikunnassani, Sodankylässä.
Aivan kaikkia tieto ei miellyttänyt. Osa ihmisistä haluaa kovasti uskoa tarinaan “sensaatiomaisesta Eldoradosta”, joka ratkaisee vihreän siirtymän haasteet, Euroopan omavaraisuuden ja tuo “terästä sisältävät keittiöt” kaikkien saataville myös kehittyvissä maissa.
Niinpä moni someaktiivi olikin sitä mieltä, että fysiikan professorilla ei voi laskutaito suorittamiini yksinkertaisiin jakolaskuihin riittää. Arvostelijoilta jäi huomaamatta, että edes yhtiötä johtava geologian ammattilainen ei missään vaiheessa ole kyseenalaistanut laskujani.
Jopa Lapin Kansa päätti pääkirjoituksessaan (5.6.) kutsua tekemääni tarkastelua populismiksi ja vertasi toteuttamaani normaalia tieteen kansantajuistamiseen liittyvää asioiden suhteuttamista ilmastodenialistien toimintaan unohtaen mainita, että lähtökohtana koko tarkastelulle oli se, että media itse on jakanut väärää tietoa aiheesta vuosien ajan.
Palkitun uran ilmastonmuutokseen liittyvien aiheiden parissa tehneenä tutkijana epäsuorakin vertaaminen tutkittua tietoa halveksiviin ilmastodenialisteihin tuntuu asiattomalta. Rinnastus näyttäytyy minulle kirjoittajan haluttomuutena hyväksyä ideologiaansa uhkaavaa tietoa.
Lapin Kansan purkaus on esimerkki yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvien tieteentekijöiden vaientamisesta.
Minua nimetön pääkirjoitus ei vaientanut, mutta monelle tutkijalle vastaavanlainen julkinen, virheellisiin käsityksiin perustuva ideologinen väheksyntä voi olla liikaa. Juuri tämäntyyppisten alentavien kommenttien vuoksi moni tutkija seuraa ihmiskunnan ja planeettamme kannalta haitallisia kehityskulkuja mieluummin sivusta. Näin he antavat samalla hiljaisen hyväksyntänsä myös tulevaisuuttamme uhkaaville toimille.
Lehtien palstoilla, kommenttikentissä ja sosiaalisessa mediassa tapahtuva vaientamiseen tähtäävä asiaton kirjoittelu estää tutkijoita tekemästä työtään. Yliopistolaki ja professorin eettiset ohjeet velvoittavat minutkin tekemään työtäni vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa ja osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ymmärrän hyvin tutkijoita, joilta tämä tehtävä jää vähemmälle ideologisten hyökkäysten pelossa.
Yliopistomme rehtori on lausunut vaientamisesta: “Tutkijamme kestävät kyllä tutkimukseen pohjautuvalla tiedolla haastamisen, mutta kenenkään ei tule joutua kestämään törkykommentteja siitä hyvästä, että tekee työtään.“
Vaikka laskelmani ovatkin joitakin harmittaneet, tiedolla ei minua esimerkkitapauksen kohdalla vielä kukaan ole haastanut.
Asiantuntijoiden vaientaminen johtaa vaaralliseen kehityskulkuun, jossa tiedon tuottaminen jätetään taloudellisesti sitoutuneille yhtiöille. Ihmisillä on oikeus oikeaan tietoon mielikuvien sijaan. Tämän turvaamisessa medialla on merkittävä vastuu.