Aka­tee­mis­ta arkea: Nauru raikuu kah­vi­huo­nees­sa – Raili Heik­ki­lä nauttii työ­ka­ve­rei­den seu­ras­ta myös va­paa-ai­ka­na

Akateemista arkea -juttusarjassa Lapin yliopistossa työskentelevät kertovat työstään ja arjestaan. Raili Heikkilä on työskennellyt Lapin yliopistossa jo 28 vuotta. Tulevaisuudessa hän näkee itsensä avoimen yliopiston opintojen suurkuluttajana.
Akateemista arkea -juttusarjassa Lapin yliopistossa työskentelevät kertovat työstään ja arjestaan. Raili Heikkilä on työskennellyt Lapin yliopistossa jo 28 vuotta. Tulevaisuudessa hän näkee itsensä avoimen yliopiston opintojen suurkuluttajana.
Akateemista arkea -juttusarjassa Lapin yliopistossa työskentelevät kertovat työstään ja arjestaan. Raili Heikkilä on työskennellyt Lapin yliopistossa jo 28 vuotta. Tulevaisuudessa hän näkee itsensä avoimen yliopiston opintojen suurkuluttajana.
Kuva: Anssi Jokiranta

Nukuin… hyvin. Olen illan virkku ja aamun torkku, joten aamulla olisin kyllä nukkunut pidempäänkin.

Ulkona... on nyt todella kaunista, valoisaa ja valokuvauksellista. Talvi tuli tänä vuonna aikaisin. Vaikka auringonvalo vähenee muutamaan tuntiin päivässä, kuutamo ja revontulet korvaavat sen kauneudellaan.

Työpäivä alkoi... sähköpostin lukemisella. Työ on muuttunut paljolti henkilökohtaisista tapaamisista sähköpostikeskusteluihin, mutta onneksi kasvokkain tapaamisiakin on vielä pitkin päivää.

Kirjoitin… WhatsAppiin terveiset kuvien kera kahdelle saksalaiselle ystävälle talvisesta Rovaniemestä. Tutustuimme heihin parin työkaverin kanssa vuosi sitten syksyllä Erasmus-vaihdossa. Tästä vaihtomahdollisuudesta kaikki kiitos työnantajalle, loistava tilaisuus parantaa kielitaitoa.

Iltapäivällä... tiedekunnan kahvihuoneessa nauru raikuu ja puheensorinan läpi on joskus vaikea päättää, mihin juttuun osallistuisi. Yksi kestoaihe keskusteluissamme on kierrättäminen, jossa olemmekin jo melko hyviä. Saimme kunniamaininnan yliopiston Green Office -tiimiltä kahvihuoneiden välisessä lajittelukisassa.

Harrastan... liikuntaa, käsitöitä ja valokuvausta, jossa kylläkin olen vielä ihan alkeissa.  Työpaikalla järjestämme joskus erilaisia harrastustyöpajoja, joihin opettaja löytyy aina omasta porukasta.

Muistan... kuin eilisen kun tulin taiteiden tiedekuntaan töihin työllisyysvaroin puoleksi vuodeksi. Tuon puolivuotisen pestin loputtua sain vakinaisen paikan taiteiden tiedekunnan opintosihteerinä. Olen edelleen kiitollinen tästä ”lottovoitosta” silloiselle rehtori Esko Riepulalle.

Perheeni… on minulle tärkeä voimavara. Olemme puolisoni kanssa asuneet kahdestaan jo vuosia, mutta nyt syksyllä vanhin lapsenlapsi tuli Rovaniemelle ammattikouluun ja saimme hänet meille asumaan.


"Parasta työssäni ovat päivät, jolloin saan kirjoittaa todistuksen valmistuvalle kandidaatille, maisterille tai tohtorille."

Tulevaisuudessa... näen itseni avoimen yliopiston opintojen suurkuluttajana; grafiikkaa, valokuvausta, kuvataidetta… Onko tämä työkavereille lupaus vai painajainen, selviää sitten aikanaan.

Rovaniemellä… on ollut kotini jo yli 30 vuotta. Täällä on kaikin puolin hyvä asua, kansainvälinen kaupunki, paljon harrastusmahdollisuuksia ja joka puolelle on suhteellisen lyhyt matka.

Lapin yliopistossa… olen työskennellyt 28 vuotta. Taiteiden tiedekunta toimi vuoteen 2006 saakka Piekkarilla ja Rotkolla. Tiedekunnan muutto yliopistokampukselle helpotti monelta osin työskentelyä ja lisäsi yhteistyötä toisten tiedekuntien kanssa. Tämän jälkeen olemme joutuneet olemaan vielä muutaman vuoden evakossa rakennuksen sisäilmaongelmien vuoksi.  Ehkä näistä kaikista muutoista johtuen työporukkamme on varsin yhteisöllinen.

Kiire… työssäni keskittyy touko-, kesä- ja joulukuuhun. Opiskelijat suorittavat tutkintoja ympäri vuoden, mutta kuitenkin kevät ja joulu ovat ylivoimaisesti suosituimmat valmistumisajat. Keväisin kiireitä lisää touko-kesäkuussa järjestettävät valintakokeet.

Opiskelijat… ilman heitä ei tarvittaisi meitä. Aloittaessani tiedekunnassa koulutusohjelmia oli vain kaksi ja tunsin suurimman osan opiskelijoista nimeltä. Nyt koulutusohjelmia on viisi ja läsnä olevia opiskelijoita hieman vajaat 900,  joten ihan kaikkien nimien muistaminen on mahdotonta.

Työkaverit… minulla ovat aivan parhaita. Olemme yhteydessä paljon myös vapaa-ajalla erilaisissa liikunta- ja taideharrastuksissa. Muutaman työkaverin kanssa olemme tehneet myös yhteisiä omatoimilomamatkoja ulkomaille, tietenkin taiteeseen ja kulttuuriin tutustuen. Jälleen meillä on uusi kohde mietinnässä.

Parasta työssäni… ovat päivät, jolloin saan kirjoittaa todistuksen valmistuvalle kandidaatille, maisterille tai tohtorille. Usealla heistä on työpaikka jo valmistuessaan. Taiteiden tiedekunnasta valmistuvilla on hyvä työllistymisprosentti.

Juttusarjassa Lapin yliopistossa työskentelevät kertovat työstään ja arjestaan jatkamalla toimituksen antamia lauseenaloituksia.

Kuka?

Raili Heikkilä

61-vuotias opintosihteeri taiteiden tiedekunnassa.

Perheessä puoliso, kaksi lasta ja kolme lapsenlasta.

Harrastaa liikuntaa eri muodoissa.