Sunnuntaina juhlin neljättä äitienpäivääni.
Se menee näin: Herään lasten ääniin ja laskeudun alakertaan, jossa kahvi ja aamupala ovat valmiina, kuten aina. Yksi syö vain leivänmuruja, toinen ei mitään ja kolmas yrittää saada kahta edellistä syömään. Kuten varmaan jo arvaatte, näky on mielestäni kaunis.
Sunnuntaina olen myös helpottunut, etten ole enää raskaana. Olen lukenut ja kuullut, miten synnytys voimaannuttaa, miten voimaannutaan ajattelemalla, että nainen on tehty synnyttämään, tai että naisen ylle laskeutuu raskauden myötä maaginen hehku. En ole tuntenut mitään edellä mainituista.