Tuomas Koskiniemi kirjoitti (LK 21.5., "Suomalaisuus uhattuna") huolestaan, että suomalaiset ovat sukupuuton partaalla. Kirjoituksen lopetuksena oli toteamus "Ja kyllähän me tiedämme, miten lapsia tehdään. Saa suorittaa."
Loppukaneetista saa kuvan, että lapsia vain tehdään ja niitä saa "sormia napsauttamalla". Tällainen ajatus on hyvin erikoinen, kun tahaton lapsettomuus koskee jatkuvasti yhä useampaa yhteiskunnassamme. Olihan tämä asia vastikään esillä muun muassa lapsettomien lauantain myötä.
Syitä tahattomalle lapsettomuudelle on lukuisia. Osalla syynä on sosiaalinen lapsettomuus, toive lapsesta kaatuu siihen, että kumppania ei löydy. Joillain taas syynä on toistuvat keskenmenot.
Lähetteen julkiselle tutkimuksiin saa vasta kolmannen keskenmenon jälkeen, mutta sekin on vain silloin, kun keskenmenot ovat tapahtuneet vasta rv5+6 jälkeen. Jos keskenmenoja on kaksi, voi lähetteen saada, jos ne ovat tapahtuneet "myöhäisinä" keskenmenoina eli rv12+6 jälkeen.
Lapsettomuuden taustalla voi olla myös se, että raskaus ei kerta kaikkiaan saa alkuaan. Joskus tälle löytyy syy ja joskus syytä ei koskaan löydy (selittämätön lapsettomuus).
Tahaton lapsettomuus on monilla yksi isoimmista aikuisiän traumoista ja kriiseistä, joka voi ja usein myös vaikuttaa kokonaisvaltaisesti monilla eri elämän osa-alueilla. Pahimmillaan se eristää ihmisen läheisistään, kun ympärillä muut saavat lapsia ja itse joutuu pelkäämään, mahtaako toive perheestä koskaan toteutua.
Valitettavasti siinä tilanteessa ei auta edes se, vaikka kuinka tietäisi, miten niitä lapsia tehdään. Suorittamiselta se voi helposti toki tuntua.