Kaikki luokkani oppilaat ovat väsyneitä heräämään aamukasiksi kouluun, niin minäkin. Joudun joka päivä pakottamaan itseni nousemaan lämpimästä sängystä. Äiti huutaa alakerrasta, että kohta tulee kiire. Olen torkuttanut jo liikaa.
Kello on jo 6.30. On kiire bussiin, koska se tulee tuntia ennen koulun alkua. Bussimatkalla silmät painuvat koko ajan kiinni. Tuntuu kuin luomet painaisivat tonneja. Havahdun, kun bussi pysähtyy ja lisää ihmisiä pukkaa sisään. Raahaudun luokkaan. Istun paikalleni kirkkaana hohtavan taulun eteen. En jaksa kuunnella, enkä keskittyä.
Illalla on taas treenit. Ne loppuvat vasta 20.45. Olen kotona yhdeksän jälkeen. Sitten pitää vielä ehtiä syödä iltapala ja peseytyä.
Koulun pitäisi alkaa aina aikaisintaan yhdeksältä. Jos oppilaat saisivat nukkua tunnin pidempään, he jaksaisivat kuunnella ja keskittyä paremmin tunneilla. Myöhästymisiäkin tulisi vähemmän ja oppilailla olisi vähemmän stressiä. Kasin aamujen poistaminen vaikuttaisi myös siihen, että oppilaat söisivät aamupalan kun on enemmän aikaa.
Jos koulupäivät alkaisivat myöhemmin, ne myös loppuisivat myöhemmin. Siinä on hyviäkin puolia. Monet vanhemmat pääsevät töistä vasta neljältä, joten nyt he eivät ole kotona, kun nälkäinen ja väsynyt nuori tulee kotiin. Niinpä moni ottaa päiväunet, eikä saa taas illalla unta ajoissa.
Eikö olisi parempi, että oppilaat saisivat enemmän unta ja tulisivat kouluun pirteämpinä? Ehkä Pisa-tuloksetkin kääntyisivät nousuun!