Suomen logistisen aseman kehittämisessä ei voi keskittyä vain etelään ja ihmisten liikutteluun. On aika panostaa pohjoiseen ja tavaraliikenteeseen. Liikenne 12 on hallituskauden tärkein liikennepoliittinen paperi. Siinä tulee tehdä linjauksia, jotka takaavat Suomen turvallisuutta ja yritysten kilpailukykyä.
Lapilla on strateginen merkitys kansainvälisessä kaupassa, huoltovarmuudessa ja sotilaallisessa liikkuvuudessa. Pohjoinen infra on avainasemassa, kun Suomi kytkeytyy länteen. Raideliikenteessä eurooppalaisen raideleveyden tulee liittää Suomi sujuvasti Ruotsiin, Norjaan ja Atlantin satamaan.
Lapissa tieverkko on harva. Vaihtoehtoisia reittejä ei juuri ole. Raskas liikenne kulkee samoilla kapeilla teillä kuin talviolosuhteisiin tottumattomat matkailijat.
Liikennesuunnitelman mukaan perusväylänpidon rahoitusta nostetaan 2029 alkaen. Sitä ennen korjausvelka kohoaa uusiin ennätyslukemiin. Turvallisuuden ja sujuvuuden varmistamiseksi tieverkon parantamiseen ja kunnossapitoon on investoitava riittävästi.
Lentoliikenne ansaitsee oman strategiansa. Nyt suunnitelmassa mennään lentoasemaverkon uudelleen määrittelyyn ilman saavutettavuuden tulevaisuuskuvaa. Valtionyhtiölle lentoasemaverkostosta koituva tappio on murusia toimivan liikenteen talousvaikutusten rinnalla. Pelkästään Lapin liikevaihdosta kolmasosa riippuu lentoliikenteestä.
Valtion tulee sitoutua nykyisen lentoasemaverkon, myös Kemi-Tornion lentoaseman, säilyttämiseen ja kehittämiseen. Lapin lentoasemien kapasiteetti on talvikaudella äärirajoilla, ja kesälle vahvistetut reittilennot lupaavat matkustajamäärien kasvua ympäri vuoden. Tarvitaan investointiohjelma, joka vastaa tulevaisuuden tarpeisiin.
Suomen maantieteen takia yrityksille logistiikan kulut ovat korkeammat kuin kilpailijoilla. Liikennejärjestelmämme tuleekin olla tehokkaampi ja tukea yritysten kilpailukykyä.