Sara Seppänen peräänkuulutti (LK 5.11.) kristinuskolle kunnianpalautusta ja korosti sen merkitystä yhteiskuntamme moraalisena kivijalkana.
On totta, että kristinuskolla on ollut aikanaan valtava vaikutus suomalaiseen kulttuuriin, taiteeseen, musiikkiin ja arkkitehtuuriin. Se on ollut aikansa yhdistävä voima – silloin, kun yhteiskunta eli toisenlaisessa todellisuudessa.
Mutta aika muuttuu. Nykyinen maailma on moniarvoinen ja monikulttuurinen. Ajatus siitä, että vastuullisuus, rehellisyys, itsehillintä, kärsivällisyys ja lojaalius kumpuaisivat kristillisestä ajattelusta, on vähintäänkin pöyristyttävä. Nämä ominaisuudet eivät ole minkään uskonnon yksinoikeus – eivätkä ne ole valitettavasti edes itsestäänselvyyksiä tämän päivän lapsilla ja nuorilla.
Arvot eivät synny uskonnosta, vaan ihmisyydestä. Hyvyyden ja eettisen ajattelun juuret voivat löytyä myös muista kulttuureista ja perinteistä. Esimerkiksi hindulaisuuden harjoittamasta joogasta ja meditaatiosta voisimme ottaa oppia. Ne auttavat pysähtymään, rauhoittumaan ja pohtimaan olemassaolon perimmäistä tarkoitusta – taitoja, jotka nykyajan kiireessä monelta unohtuvat.
Lisäksi olisi syytä tarkastella, kuinka “kristillisiä” kristillisiksi julistautuvat liikkeet tai puolueet todella ovat. Kristillinen liitto ja monet poliittiset toimijat ovat viime aikoina esittäneet näkemyksiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin rakkauden ja lähimmäisen kunnioituksen periaatteiden mukaisia. Miten toteutuu käsky “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”?
Olisi kiinnostavaa kuulla myös Seppäseltä, miten hän arvioi perussuomalaisten viimeaikaisen poliittisen toiminnan pohjautuvan kristillisiin arvoihin.
Kristinusko on kiistatta osa historiaamme, mutta sen ei tule olla yhteiskuntamme moraalinen monopoli. Arvot voivat elää ja kasvaa ilman uskonnollista viitekehystä. Meidän on aika katsoa eteenpäin – ei taakse.
P.S. Laulan joka kevät suvivirren koulussa ja käyn silloin tällöin kirkossakin laulamassa ja esiintymässä.