Sapettaako lukea ilmastonmuutoksesta? Miksi? Haluaisitko vain ummistaa silmäsi?
Ilmastotutkimus ja -journalismi saavat aina ällistyttävän voimakasta vastustusta ja palautetta. Silti lähestyvä ekokatastrofi on totta ja toimet sen hidastamiseksi ovat auttamatta myöhässä.
Ehkä ilmastonmuutos on tosiasia sitten, kun se osuu ensi kertaa yksilön omalle kohdalle. Lapissa matkailuveto loppuu, kun räntätalvia saa kokea kotonakin. Airbnb-kämppä ei tuota ja vastikkeet kasaantuvat syliin turismin ehtyessä. Hiihtääkin voi vain VR-lasien avulla.
Kun jossain vaiheessa päästään pisteeseen, jossa sakeinkin perämökin asukas toteaa asian oikeellisuuden, jatkuu pohdinta siitä, onko ilmiö ihmisen aiheuttama. On se.
Yksi vakituinen naureskelun kohde ilmastokeskustelussa on ilmastoahdistus. Huvittuneisuutta siitä tuntuvat löytävän etenkin keski-ikäiset perussuomalaisten äänestäjät sekä ne, joilla hellekesiä on enemmän takana kuin edessä.
Ehkä ahdistus on väärä sana, jota on helppo käyttää pilkkaamiseen. Huoli on kuitenkin tosi. Sen rinnalla kulkee jatkuva turhautuminen siihen, kuinka asiat halutaan kieltää ja tutkimustieto kumota, koska se ”ei tunnu uskottavalta”.
Jos maailman tilanteelta haluaa sulkea silmänsä, voiko miettiä edes sitä, millaisessa pätsissä omat lapsenlapset tulevat kasvamaan?
Kuinka eläkepäiväsi sujuvat, kun touko–elokuun helteet yltyvät entistä tukalammiksi?
Milloin uusi kulkutauti sulkee yritykset, elinkeinot ja ihmiset?
Ahdistaako se edes vähän?
Viime viikon maanantai oli maailman mittaushistorian kuumin päivä, kun maapallolla oli keskimäärin 17,01 astetta lämmintä. Ei tarvinnut odottaa kuin päivä, ja ennätys rikkoutui jälleen (17,18). Lukujen arvellaan olevan ennätyksiä vain jonkin aikaa, ja tutkijat ennustavat niiden rikkoutuvan vielä useasti tämän sekä tulevien kesien aikana.
Ehkä asia on liian vaikea ymmärtää. Maapallon lämpeneminen on paljon muutakin kuin pelkkää hellettä. Yhtäältä jäätiköt sulavat ja nostavat merenpintoja, ja toisaalta merivedet lämpenevät.
Kuivuus lisääntyy, jolloin metsäpalot roihahtavat helpommin. Uudet taudit alkavat jyllätä, ja kun pakolaisuus kestämättömistä oloista lisääntyy, pandemiat rullaavat.
Ilmastonmuutosta hidastaisivat kunnolla vain isot teot, joita yhä lykätään erilaisten vuosilukujen taakse. Samalla maailma palaa, kuihtuu ja hukkuu ympärillä.
Ihmiskunta on kuin päänsä pensaaseen painava pupu, kun ilmastonmuutos tai maapallon lämpeneminen mainitaan. Vaikuttavia päätöksiä olisi vaadittu jo vuosikymmeniä sitten. Kestävä tulevaisuus ei ole kiinnostanut, etenkin jos se olisi pitänyt tehdä talouskasvun kustannuksella.
Samalla Suomessa hallitus kiertelee punaiseen maitoon tehtyä mannapuurolautastaan ja pohtii, voiko puhua vihreästä siirtymästä, kun se olisi myönnytys vihervasemmistolle. Onneksi suunta edes on parempaa teollisuutta kohti, vaikka käännös onkin hidas.
Kirjoittaja on toimittaja.