Perhepäivähoitajan luona kynät olivat isossa metallipurkissa lastenhuoneen nurkassa. Kun muut nukkuivat vielä päiväuniaan, Eemil Karila otti kynät, käveli pöydän ääreen ja alkoi piirtää.

Muuta tekemistä ei ollut, joten Karila hahmotteli paperille pieniä piirroshahmoja, kuten Aku Ankkoja. Hän halusi näyttää niitä äidilleen, kun tämä tulisi hakemaan.

– Kynistä ja paperista tuli jo lapsena korvaamattomia.