Puolueiden ehdokashankinta huhtikuun vaaleihin on ollut haasteellista. Listoille ei ole ollut tungosta kuten entiseen aikaan.
Äänestysaktiivisuus laskee ja luottamus politiikkaan rapautuu eduskunnasta paikalliseen lautakuntaan saakka. Sitähän hoetaan, jotta mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Takinkäännöt kähmintöineen ovat löytäneet tiensä jokaiselle tasolle poliittisessa päätöksenteossa.
Vaikka kyseessä onkin paikallisvaali, puolueiden kannatus ja imago peilautuvat toimista eduskunnassa. Opposition urheasti esittämät välikysymykset sinimustan oikeistohallituksen ennen näkemättömän brutaaleista ja raukkamaisista leikkauksista kaikkine heikennyksineen ovat poliittista teatteria.
Epäpätevä puhemies keskeyttelee välikysymyskeskustelua heitellen sopivasti puheenvuoroja hallituksen joojoomiehille. Eikä välikysymystä esittävä oppositio viitsi vaivautua edes täysilukuisena paikalle. Pettäväksi tunnettu keskusta äänestää tyhjää tai jopa hallituksen rintamassa. Välikysymyksillä ei ole oikeasti tarkoitusta eikä mahdollisuutta kaataa hallitusta.
Perussuomalaisille voi huoletta myöntää, jos ei nyt ihan maailman niin ainakin Suomen mestaruuden takinkäännössä. Siinä on onnistuttu.
Edustajien humalaiset ammuskelut ja muut sekoilut vailla seurauksia sekä huumejäämät pikkujoulujen jälkeen eduskunnassa eivät lisää luottamusta politiikkaan. Puhemiesneuvosto työntelee päitään hiekkaan strutsilauman tavoin, eikä toimintakulttuuriin ole muutoksia luvassa. Poliitikot ovat syyllisiä politiikan alennustilaan.
Nykyhallitus on avokätisesti jatkanut edellisen hallituksen aloittamaa velkamiljardien työntämistä muiden järjestämään ja käymään sotaan Ukrainassa. Tässä asiassa eduskunnassa vallitsee yksipuoluejärjestelmä. Käytännössä oppositiokin on soten sijaan valinnut sodan.
Laiha rapnellisoppa ja mustaksi kärvennetty makkara eivät totisesti maistu. Yhteisesti totean kaikille eduskuntapuolueita edustaville ehdokkaille: kaiken muun te voitte viedä, mutta ääntäni ette saa, ette edes kuntavaaleissa.