Kolumni

Aa­mu­kä­ve­ly Vil­ma-koi­ran kanssa on samalla nos­tal­gi­nen matka 80-lu­vul­le ja samaan pöytään Kal­le-se­dän kanssa

Avaan ulko-oven, kurkistan, haistelen ilmaa. Marraskuinen aamu, tuskin tunnistettavat sadepisarat hivelevät kämmentä. Joutsenet pohdiskelevat Väylällä, jospa nautiskelisimme tässä vielä pari päivää. Asplunnin kaupan keltainen veden peili  keinuu läntisellä rannalla.

Tulen takaisin pirttiin. Vilma loikoilee sohvalla, kääntää itsensä selälleen ja pyytää silmillään, kynsisitkö pikkusen vatsasta. Miltä tuntuisi mukava, pieni marssiskelu ulkona, katson Vilmaa ja raaputan sormenpäilläni sen kylkiluita.

Kesällä on aikaa lukea!

Nappaa Lapin Kansa Digin ensimmäiset _2 kk 9,90 €_

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet ja arkisto Galleriat ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi Pelit ja koulutukset Tilaajaedut