Vuonna 2025 YEL-vakuutusjärjestelmä täyttää 55 vuotta. Mutta juhlan sijaan monella pienyrittäjällä on mielessä vain turhautuminen ja huoli tulevaisuudesta.
Itse en ainakaan aio ottaa kakkua tai kahvia tämän täysin vanhentuneen ja nykypäivänä järjettömän järjestelmän kunniaksi. Eläkevakuutusyhtiöt voivat hyvin pitää omat juhlapuheet keskenään ja jatkaa pienyrittäjien rahastamista – minä en juhli, enkä ole yksin.
Yrittäjän eläkevakuutus (YEL) perustuu edelleen arvioituun työtuloon, joka ei vastaa todellisuutta. Sen perusteella lasketaan eläkemaksut, sosiaaliturva ja tulevaisuuden eläke. Pienyrittäjän arjessa tämä tarkoittaa usein sitä, että maksut ovat kohtuuttoman korkeat suhteessa todellisiin tuloihin – ja vastineeksi saa aikanaan eläkkeen, jolla ei elä kukaan.
Järjestelmä on pakollinen, mutta se ei enää palvele tarkoitustaan. Se ei huomioi yrittäjyyden kausivaihteluita, eikä anna mahdollisuutta ottaa taloudellista vastuuta omiin käsiin. Samaan aikaan eläkevakuutusyhtiöt pyörittävät valtavia varallisuuksia ja maksavat itselleen hulppeita palkkoja – järjestelmän maksajien kustannuksella.
On häpeällistä, että vuonna 2025 Suomessa on edelleen pakollinen eläkejärjestelmä, joka ei perustu tosiasiallisiin ansioihin eikä rahastosijoittamiseen, vaan keinotekoisiin arvioihin. Jokaisen yrittäjän pitäisi saada itse päättää, säästääkö eläkkeeseen rahastosijoitusten kautta vai YEL-vakuutuksen kautta – vapaaehtoisesti.
YEL on 55-vuotias, mutta ei kunniakkaassa mielessä. Se on aikansa elänyt järjestelmä, joka ei vastaa nykyajan työelämää eikä yrittäjän arkea. Nyt tarvitaan rohkeutta uudistaa järjestelmää ja esitän, että YEL:stä on tehtävä vapaaehtoinen. Lisäksi järjestelmä pitää perustaa todellisiin tuloihin tai vaihtoehtoisesti siirtyä rahastopohjaiseen malliin, missä eläkevarojen kasvu on mahdollista.
Yrittäjän on saatava samat oikeudet kuin kuka tahansa muukin kansalainen, joka voi valita oma eläketurvansa muoto. Yrittäjiä ei pidä enää rangaista. He ovat Suomen selkäranka, eivät lypsylehmiä.