Ilmastonmuutos ja luontokato herättävät huolta ja ahdistusta, eikä ihmekään. Ikävät tunteet voivat kuitenkin olla myös muutosvoima.
– Ahdistus on ihan hyvä tunne, se kertoo, että jokin on pielessä. Myös häpeä ja syyllisyys – sopivassa määrin – ovat sellaisia tunteita, jotka viestivät että pitäisi tehdä jokin muutos, sanoo neuropsykologi Kaisu Paulanto, joka työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä.
– Psykologit tietysti ajattelevat, että tunteet on tärkeää kohdata ja käsitellä. Ahdistus voi olla vaikea tunne tunnistaa ja hyväksyäkin. Ympäristöhuoli on ehkä neutraalimpi sana. Yli puolet suomalaisista kokee huolen ja ahdistuksen tunteita ympäristökriisin vuoksi, hän toteaa.
Lähimetsän kaato osuu ihmiseen
Ilmastonmuutos voi tuntua abstraktilta ja kaukaiselta, vaikka vaikutukset ovat parhaillaan nähtävissä: entistä rajumpia myrskyjä ja tulvia, omituisia talvia ja poikkeuksellista hellettä sekä kuivuutta kesällä. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen eli luontokato taas voi olla vaikea havaita ja tunnistaa, jos ei ole perehtynyt esimerkiksi Suomessa eläviin lintuihin.
– Usein ihmiset tunnistavat ympäristötunteet paremmin silloin, jos esimerkiksi lähimetsä kaadetaan tai oma mökkiranta pilaantuu.
– Luonnon hyvinvointi tai pahoinvointi vaikuttaa oleellisesti ihmisten vointiin.
Mielenterveysjärjestöjen Ympäristöahdistuksen mieli -hanke tarjoaa koulutusta ja ryhmätöitä ympäristötunteiden käsittelyyn sekä oppaat opettajille ja sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaisille.
Nuoria ei pidä vähätellä
Ilmastonmuutos ja luontokato vaikuttavat suuresti siihen, millaisessa maailmassa tämän hetken lapset ja nuoret elävät aikuisina.
– Aikuisten ei pitäisi vähätellä nuorten ympäristötekoja, on hyvä, että nuoret toimivat ja että he toimivat ryhmässä, sanoo Paulanto.
Viime syksynä julkaistiin kansainvälinen tutkimus, jossa oli mukana kymmenen maan nuoria, myös suomalaisia. Sen perusteella 16–25-vuotiaat kokevat suurinta ympäristöahdistusta sellaisissa maissa, joissa ilmastonmuutosta ei ole yhteiskunnassa tunnistettu eikä ryhdytty toimiin.
– Pahinta mitä nuorille voi tehdä, on se, että ei kuulla nuorten ympäristöahdistusta ja surua, sanoo Jussi Holopainen, Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteiskunnallisen työn pastori.
Holopainen on muun muassa ohjannut keskusteluryhmiä, joissa käytetään Sitran kehittämää Erätauko-menetelmää.
"Tarvitaan puhumisen tilaa"
Vaikeat ja hämmentävät tunteet voivat saada ihmisen jumiin, toteaa Holopainen. Niitä liittyy sekä ilmastonmuutokseen että sen hillitsemisessä tarpeellisiin muutoksiin.
– Jos tulee sellaisia tunteita, jotka ovat liian hankalia ihmisen kannettavaksi, silloin hyvin helposti käynnistyy sellainen dynamiikka, joka johtaa mustavalkoiseen ajatteluun. Se paha ja uhkaava sijoitetaan oman itsen ulkopuolelle – esimerkiksi turvapaikanhakijoihin – sen sijaan, että pystyttäisiin suremaan ja käsittelemään sitä itsessämme, hän sanoo.
Epävarmuudelle ja hämmennykselle pitää olla tilaa, Holopainen painottaa.
– Kun jumittavat tunteet kohdataan turvallisesti, voi käynnistyä liike sitä kohti, että ollaan samalla puolella. Puhe kääntyy ratkaisujen suuntaan, siihen mihin voi vaikuttaa.
– Tarvitaan paljon puhumisen tilaa.
