Eurovaaleja on luonnehdittu yllätysten vaaliksi. Onko luonnehdinta oikea? Vain osittain. Vasemmistoliiton tulos Li Anderssonin siivittämänä ja perussuomalaisten romahdus olivat toki enemmän kuin osattiin ennakoida, mutta merkit kummastakin olivat nähtävissä jo ennen vaaleja.
Perussuomalaiset on aina ollut eurovaaleissa enemmän tai vähemmän hukassa. Heidän äänestäjänsä kokevat EU:n lähinnä haittatekijänä. Siksi äänestämistä ei ole koettu tärkeäksi. Hakkarainen ja Huhtasaari edellisten vaalien läpimenijöinä ja parlamentin jäseninä olivat lähinnä huonoja vitsejä.
Perussuomalaisten kannatus on ollut laskussa jo pidempään. Syynä on puolueen mukanaolo hallituksessa. Kyse ei ole niinkään toteutetusta politiikasta, vaan tavasta, jolla puolue toimii. Se on näyttäytynyt ylimielisenä saksineen ja leikkuulautoineen.
Palkansaajia puolue on suututtanut halveksivalla suhtautumisella ay-liikkeeseen. Tässä on kunnostautunut erityisesti ministeri Rydman puheillaan ay-mafiasta ja -pampuista Hakaniemen palatseissaan. Ylimielinen ministeri on puolueelle iso rasite. Kokoomus on päässyt kuin koira veräjästä, vaikka ay-liikkeen nujertaminen on heidän tavoitteissa.
Perussuomalaisten ehdokaslista EU-vaaleissa ei ollut kovin vakuuttava. Kärkiehdokkaana Sebastian Tynkkynen kertoo omaa kieltään listan vetoavuudesta äänestäjiin. Kaiken lisäksi puolue ei saanut vaaleissa vetoapua maahanmuuttokysymyksistä tai -taustaisten tekemien rikosten nostattamasta kohusta.
Anderssonin nousu on ollut oraalla jo pidempään. Voima toki oli yllätys. Hänen tapa tehdä politiikkaa vetoaa äänestäjiin. Hän hallitsee asiat, tuo ne selkeästi perustellen esille ja on empaattinen. Vanhat kommunistiänkyrät haittaavat puolueen imagoa enää varsin vähän. Anderssonilla on karismaa, mitä harvalla on.
Perinteiset vasemmistolaisarvot ovat Anderssonin puheenjohtajakaudella nousseet keskiöön. Demareissa nämä arvot vaikuttavat usein päälle liimatuilta ja ulkoa opituilta. Heiltä puuttuu aitous.
Hyvä esimerkki on edellinen puheenjohtaja, jota markkinoitiin vasemmistodemarina. Politiikka oli kaikkea muuta. Nyttemmin puheet Marinin vasemmistolaisuudesta herättävät pelkästään huvittuneisuutta. Rinteen johdolla saatu vaalivoitto teki Marinista pääministerin ja hänen johdolla asema murtui. Puolue jäi hämmennyksen tilaan ja kärsii siitä edelleen.