Jaakko Ylitalon kirjoitus (LK 6.3.) ei sisältänyt mitään uutta. Silti se jaksaa hämmästyttää.
Mistä kumpuaa tämänkaltainen sokea usko? Mistä kumpuaa ainainen USA:n ja Naton syyllistäminen Ukrainassa tapahtuvista hirmuteoista? Miksi puolustella hyökkääjää ja Ukrainan alistamiseen pyrkivää Venäjää?
Länsimaat auttavat, vaikka turhan hitaasti, Ukrainaa puolustamaan itseään. Hyökkääjä on Venäjä, Ukraina puolustautuu.
Ylitalon mielestä Ukrainan pitäisi nyt suostua luovuttamaan suvereenin valtionsa alueita, jotta rikollinen Venäjän johto saataisiin tyytyväiseksi. Jos Ukrainan alueiden brutaali anastus onnistuu, avaa se pelottavia näköaloja. Mihin rikollinen diktatuuri hyökkää seuraavaksi?
Ja jälleen ratkaisuksi Ylitalo ja hänen kaltaisensa ovat vaatimassa alueluovutuksia rauhan saavuttamiseksi. Ei moraalia ja sopimuksien kunnioitusta voi enää alemmaksi painaa. Hävettää. Venäjän rajat eivät lopu mihinkään, julistaa maan eliitti. Niin se on aina tehnyt.
Natsit riehuivat Ukrainassa, sanoo maisteri. Siksi oli oikeutettua hyökätä. Tätä väitettä ei moni niele, ei edes Venäjällä.
Jos Venäjällä olisi edes pieni ripaus vapautta ja demokratiaa, pääsisi heilläkin ehkä yleinen mielipide aitona esille. Mutta ei siellä ole. Kuri ja vapauden tukahduttaminen on palannut Stalinin aikaan. Propaganda jyllää ja kietoo pauloihinsa joitakin myös Venäjän rajojen ulkopuolella.
Silti Venäjää johtava rikolliskopla näkee sekin demokratiassa hyvää ja matkimisen arvoista. Pitää leikkiä vaaleja ja muita demokratian muotoja. Pitää puhua moraalista, kunniasta eettisistä arvoista ja muusta ylevältä kuulostavista periaatteista. Tämä kaikki on heille tyhjiä ja onttoja sanoja. Teatteria surkeasti näyteltynä.
Kun Putin palkitsi ansiomitalein ja ylistyksin Butshan hirmutekoihin syyllistyneet joukot, se oli Venäjän johdon moraalittomuuden manifestaatio. Se kertoi kaiken oleellisen.