Yleismiesjantunen. Sillä sanalla Tornion panimon toimitusjohtaja Kaj Kostiander kuvaa omaa työtään.
– Roolini on koko työelämäni ajan ollut löytää oikeita ihmisiä tekemään asioita yhdessä. Kun joku on halunnut saada aikaiseksi jotain, olen auttanut heitä saavuttamaan päämäärän.
Samalla ajatuksella Kostiander alkoi vetää myös panimoprojektia vuonna 2015. Hän halusi löytää panimolle sopivat toimijat ja kehittää liiketoiminnasta kannattavaa.
Ala vei kehitystöitä tehneen Kostianderin mukanaan, ja hän toimii pienpanimon toimitusjohtajana edelleenkin. Tornion panimolle onkin löytynyt hyvät ja taitavat työntekijät pyörittämään päivittäistä tuotantoa.
– Haluamme kuitenkin kasvattaa ja tehostaa panimon toimintaa ja kehittää tuotteiden laatua. Tuntui, ettei meillä kenelläkään ollut kunnolla kynsiä sellaiseen, Kostiander kertoo.
Osa-aikaisena olutmestarina panimolla on toiminut oululainen tutkijatohtori Petri Tervasmäki, joka rekrytoitiin kuitenkin toisaalle. Myös pitkän linjan panimomestari, yli kahdeksankymmentävuotias Leo Andelin on auttanut sen, minkä on voinut.
Torniolaispanimo oli siinä pisteessä, että se tarvitsi ammattitaitoisen panimomestarin. Sellaisen löytäminen oli helpommin sanottu kuin tehty. Heitä ei yksinkertaisesti ole vapailla markkinoilla.
– Suomalaisilla panimomestareilla on omat firmat tai he työskentelevät suurissa panimoissa.
Etsintää kesti noin vuoden verran ja Kostiander melkein onnistui rekrytoimaan sopivan henkilön Espanjasta. Korona muutti suunnitelmia, ja Kostiander alkoi olla jo vähän epätoivoinen.
– Olen henkilökohtaisesti sitoutunut Tornioon ja yritykseen, joten en nähnyt muuta mahdollisuutta kuin lähteä itse opiskelemaan panimomestariksi. Se oli oivalluksen hetki, sillä tunnelmat olivat olleet välillä asian suhteen vähän synkeätkin.
Intensiivinen koulutus
Kostiander kävi intensiivisen koulutuksen berliiniläisessä panimoalan oppilaitoksessa, josta hän sai syksyllä tutkinnon ”certified brew master”.
– VLB on yksityinen perinteikäs tutkimuslaitos, joka on räätälöinyt tiiviin koulutuksen jo alalla oleville henkilöille, Kostiander kertoo.
Tänä vuonna opiskelu toteutettiin hybridimallina, joka sisälsi etäopiskelua ja lähiopintoja paikan päällä Berliinissä.
– Etäopiskeluaikani sujui siten, että aloitin työt seitsemältä aamulla. Luennot alkoivat kello 11 ja kestivät iltakuuteen. Sen jälkeen vietin pari tuntia aikaa perheen kanssa. Kun lapset menivät nukkumaan jatkoin opintoja tai tein töitä, Kostiander kertoo.
Myös lähiopetuksessa Berliinissä päivät olivat pitkiä.
– Opinnoissa käytiin koko panimo läpi pellolta saatavista raaka-aineista lähtien. Opimme mallastuksen perusteita ja teimme itse mallasta. Opiskelimme humalaan ja hiivaan liittyviä asioita ja opinnot sisälsivät paljon esimerkiksi vesikemiaa, biokemiaa ja mikrobiologiaa, Kostiander kertoo esimerkkejä opinnoista.
Panimomestariopiskelijat työskentelivät paljon laboratoriossa, jossa he esimerkiksi tutkivat mikroskoopilla erilaisia hiivoja ja homeita. Viimeksi nyt 46-vuotias Kostiander oli tehnyt tällaista lukion kemian tunneilla.
Kostiander myöntää, että oli vaikea paikka irrottautua toimitusjohtajan työstä puolen vuoden opintoihin. Aikaisessa vaiheessa kävi ilmi, että opiskelu vaatii niin paljon työtä, että opintojen suorittaminen oman työn ohella olisi haasteellista.
Kostiander kertoo, että opiskelukaverit Berliinissä olivat kirjavaa joukkoa: mukana oli panimoalan ammattilaisia niin suurista kuin pienistäkin panimoista. Muiden kanssa keskustellessaan Kostiander huomasi, että moni asia on Tornion panimolla hyvin. Toisaalta lisääntynyt tieto lisäsi myös tuskaa.
– Opin ymmärtämään, miten monessa kohdassa oluen tekeminen voi mennä pieleen.
Kostiander kertoo, että panimotuotteiden tekeminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista.
– Mutta kun haluat toistaa tuotteen ja tehdä sen siten, että se säilyy hyvänä kauppojen hyllyillä, vaatii se tekniseltä laadulta paljon.
Milloin ulos uusi olut?
Panimomestari-toimitusjohtaja Kostianderilta kysytään usein: ”milloin tulee markkinoille uusi olut?”.
Uusiutuvuus on pienten panimoiden juttu. Tornion panimollakin on ollut tähän mennessä jo 90 eri tuotenimikettä. Olutala on muuttunut Suomessakin siihen suuntaan, että uutuuksia on kehitettävä koko ajan, ja myös suuret panimot kehittelevät vaihtuvia uutuuksia ja kausimakuja.
–3–4 vuotta kaupoissa ollut tuote on jo ”vanha”. Uusien makujen keksiminen on mielenkiintoista, mutta myös haastavaa. Prosessia ei voi hioa loputtomiin, Kostiander kertoo.
Kaj Kostiander ihmetteli aina, miksi hillajuomat ovat usein makeita, eikä niissä maistu pohjoisen marjan kirpeys samanlaisena kirpeytenä kuin marjaa syödessä.
Ei ihmettele enää.
Oikean maun löytämiseksi Tornion panimon Kaj Kostiander itse testaili monenlaisia ainesmääriä ennen kuin sopiva kombo yhtiön tekemään hillalonkeroon löytyi.
Hillan maku on hienovarainen ja aikansa testailtuaan Kostiander havaitsi että marjaa pitää olla tuotteessa aika paljon, jotta se maistuisi oikealta.
Hilla on kallis marja, joten kuluttajille myytävän tuotteenkin hinta on korkeahko.
Siitä huolimatta tuote on kelvannut hyvin kuluttajille.
Kostiander kertoo, että vaikka resepti on toimiva, siinä ei ole aineksia hillalonkkubisneksen kasvattamiseen. Juurikin juomaan tarvittavan marjamäärän vuoksi tuote on korkeasta hinnastaan huolimatta häthätää kannattava.
